Kirjoittanut Lari Vesander | helmikuu 3, 2012

Keskuskenttä talvella

Onko jalkapallointoilija talvella kuin stadionin hangen läpi pilkistävä kuivunut kukka?

Viime viikolla mittani tuli täyteen. En kestänyt enää kuukausitolkulla jatkunutta otteluiden odottamista.

Kävelin kameran kanssa stadionille ja päätin katsoa miltä sen lehterit näyttävät, kun ne on täytetty katsojien sijaan lumella. Se näytti… erilaiselta.

Kiersin stadionia kuvakulmia etsien ja lopulta törmäsin kuivuneeseen kukkaan, joka pilkisti paksun hangen lävitse. Tunsin sen kanssa vahvaa hengenheimolaisuutta.

Koska mitä muuta suomalainen jalkapalloilija on keskellä talvea kuin kuihtunut kasvi, joka kurkkii paksujen nietosten läpi odottaen itsepintaisesti seuraavaa peliä.

Sen voi sanoa pidemmenkin (Jarhead-elokuvan loppumonologia mukaillen):

Tarina. Poika rakastaa jalkapalloa. Pelaa sitä monta vuotta ja alkaa käydä peleissä. Jokainen kausi on erilainen, jokainen talvi on samanlainen. Odotusta. Pimeyttä. Lunta, loskaa ja pakkasta.

Myöhemmin, mitä tahansa hän tekeekään elämässään – rakentaa talon, viettää jouluaattoa, matkustaa ulkomaille – hän kaipaa aina stadionille.

Me olemme edelleen matsissa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: