Kirjoittanut Lari Vesander | maaliskuu 21, 2012

Puoliaika Barcelonassa osa 2: Leo, Pep ja neljäs dynastia

Oxfordilla on yliopistonsa, Barcelonalla on joukkueensa. Barca on kotikaupunkinsa kasvot, joita ei pääse karkuun.

FC Barcelonan huomaa heti, kun saapuu kaupunkiin. Jo lentokentällä on useita seuran kauppoja, jotka myyvät kaikkea mahdollista Blaugranaan liittyvää. Ja se on vasta esimakua.

En ole nähnyt urheiluseuran näkyvän minkään kaupungin katukuvassa niin selvästi kuin FC Barcelonan. Seuran liput, julisteet, pelipaidat ja värit koristavat Barcelonan kauppoja, kioskeja ja ravintoloita. Tässä kaupungissa ei pääse pakoon FC Barcelonaa. (Sen sijaan kaupungin toiseen liigajoukkueeseen Espanyoliin ei törmää oikeastaan missään.)

Nyt sitä on vaikea nähdä, mutta Barcelonassa jalkapallo on noussut tehtaiden piippujen perässä. 1950- ja 1960-luvulla arviolta 1,5 miljoonaa espanjalaista pakkasi omaisuutensa ja muutti Barcelonaan. Heistä monet olivat luku- ja kirjoitustaidottomia, eikä juuri kukaan puhunut paikallista katalaanin kieltä. Silti monet heistä kiintyivät Barcaan. Se oli Espanjan Manchesterissa nopein tapa sopeutua joukkoon.

Barcaan kiinnittymistä ei ainakaan vaikeuttanut se, että joukkueella oli tuolloin menossa historiansa ensimmäinen dynastia. Joukkue voitti vuosina 1950-1960 yhteensä neljä Espanjan mestaruutta ja viisi cupia. Vuonna 1961 se pelasi ensimmäistä kertaa Euroopan cupin finaalissa, mutta hävisi Benficalle.

Vaikka teollistuminen tapahtui lähes jokaisessa eurooppalaisessa kaupungissa, Manchesterissa, Torinossa, Barcelonassa ja Milanossa muutos oli kaikkein suurinta. Näissä kaupungeissa oli vähiten pitkäaikaista hierarkiaa ja heikoimmat linkit ihmisten ja paikan välillä. Ihmisillä oli tunnetyhjiö täytettävänä. Jalkapallo oli vastaus tuohon tyhjiöön.

FC Barcelonasta tuli uusille asukkaille identiteetti ja kaupungille kasvot. Oxfordilla on yliopistonsa, teollisuuskaupungeilla on jalkapallojoukkueensa. Barcelonan, Newcastlen ja Marseillen joukkueet ovat olleet koko kaupungin ylpeys. Niillä on ollut suuret kannattaja-armeijat, pelaajia jotka ovat valmiita taistelemaan henkeen ja vereen seuransa puolesta sekä paikallisten pamppujen tuki.

Jokaisessa edellä mainitussa kaupungissa teollisen vallankumous on päättynyt, usein tuskallisestikin. Mutta tyhjien satamien ja tehdasrakennusten lisäksi teollistumisesta on jäänyt toinenkin perintö, rakastettu jalkapalloseura. Teollistumisen aikakausi antoi Manchester Unitedille, Barcelonalle, Juventuksen, Bayern Münchenille ja AC Milanille riittävästi faneja ensin oman maan ja sitten Euroopan valloittamiseen.

Eikä Barcelona tyytynyt vain Eurooppaan. Viime vuosien aikana se on valloittanut koko maailman.

Taiteilijoiden kaupunki

Barcelona on vanha teollisuuskaupunki, mutta se on myös taitelijoiden kaupunki. Kaupungin suosituimpia nähtävyyksiä (FC Barcelonan ja Leo Messin lisäksi) ovat Antoni Gaudin suunnittelemat värikkäät Sagrada Familian kirkko ja Güellin puisto. Lisäksi valtaosa kaupungin kerjäläisistäkin on hippejä koirineen, rastoineen, tatuointeineen ja huiveineen.

Barcelona on rento kaupunki, jossa rullalautailijat ja pyöräilijät liikkuvat sujuvasti keskustan liikenteen seassa. Jopa jalankulkijat kävelevät täällä hitaammin. Sunnuntaina puikkelehdin kiireettömästi askeltavien barcelonalaisten ohitse, kunnes vaimoni pysäytti minut ja sanoi: ”He ovat paseolla, sunnuntaikävelyllä. Ota mallia ja yritä kävellä niin kuin et olisi menossa minnekään.”

Yritin ja epäonnistuin, mutta kiireettömyys teki minuun silti vaikutuksen. Autoilijatkin tuntuvat keskimääräistä rentoutuneemmilta. Kiroilu ja kansainväliset käsimerkit loistavat poissaolollaan. Muutaman ensimmäisen päivän aikana kuulin tööttäyksiä vain silloin, kun Barca oli voittanut liigapelissä Sporting Gijonin. Ehkä barcelonalaisilla on autoissaan äänimerkki vain, jotta he voivat juhlia joukkueensa voittoa.

Jos näin on, töötti on tullut tarpeeseen. Barcelonalaisilla on riittänyt juhlittavaa. FC Barcelona on ollut jo vuosien ajan maailman paras jalkapallojoukkue – jopa parempi kuin hallitseva Euroopan ja maailmanmestari Espanja.

Espanja on maailman paras maajoukkue, mutta sen runko on kasattu Barcasta. Sen pelityyli on samanlainen kuin Barcelonalla. Ja lisäksi Barcelonalla on jotain, mitä Seleccionilla ei ole: maailman paras jalkapalloilija Lionel ”Leo” Messi.

Barca ei ole Josip ”Pep” Guardiolan valmentajakaudella ollut koskaan yhden miehen show, mutta viime aikoina se on ollut lähempänä sitä kuin pitkään aikaan. Kun keskikentän moottorit Xavi ja Iniesta ovat olleet loukkaantuneina, joukkue on nojannut entistä enemmän Messiin. Argentiinalaistähti on vastannut huutoon parhaalla mahdollisella tavalla – kantamalla joukkuetta ja tekemällä maaleja.

Leverkusen-matsiin Xavi ja Iniesta olivat tulleet jo takaisin, mikä vapautti Messiä entistäkin enemmän maalintekoon. Lopputuloksena ennalta selvän otteluparin jälkimmäinen osaottelu muuttui läpihuutojutusta historialliseksi tapahtumaksi.

Se oli niitä iltoja, jolloin oli sama mitä Messistä sanoisi. Sanat eivät kuitenkaan tekisi hänelle oikeutta (tämä ei tietenkään estänyt minua yrittämästä). Tämä oli niitä Messi-iltoja, joista Guardiola oli jo aiemmin sanonut: ”Älkää kirjoittako hänestä, älkää yrittäkö kuvailla häntä ja hänen tekojaan. Katsokaa häntä.”

Parempi kuin Maradona

Messi teki viisi maalia, ja espanajalaismedia meni sekaisin. Mundo Deportivo julkaisi otsikolla ”No hay otro igual” (ei ole toista yhtä hyvää) jutun, jossa se vertasi Messiä Alfredo Di Stéfanoon, Peléen, Johan Cruyffiin ja Diego Maradonaan. Luonnollisesti Messi voitti kaikki vertailut – varsinkin Maradonan.

Joku voisi sanoa, että Messillä ei ole kaikkia Maradonan hyviä puolia. Ei olekaan. Hän ei ole esimerkiksi johtajatyyppiä. Olennaisempaa kuitenkin on, että häneltä puuttuvat kokonaan Maradonan huonot puolet. Toimittaja Simon Kuper uskoo, että tämä on FC Barcelonan ansiota.

”La Masía pelasti Messin muuttumiselta seuraavaksi Maradonaksi. Kuten monet muutkin tuon aikakauden pelaajat, Maradona eli kuin rock-tähti. Barcelona on kuitenkin oppinut Maradonasta – ja myöhemmin Ronaldinhosta. Molemmat tulivat seuraan maailmaan parhaina nuorukaisina ja molemmat lankesivat houkutuksiin: Maradona kokaiiniin, Ronaldinho alkoholiin”, Kuper kirjoittaa

Kyse ei ole siitä, etteikö Messilläkin olisi ollut houkutuksia. Kun hän murtautui edustusjoukkueeseen, Ronaldinho alkoi ottaa hänet mukaansa illanviettoihinsa. Lopulta Barcan kakkosjoukkuetta silloin valmentanut Guardiola otti Messin puhutteluun: ”Sinulla on kaksivaihtoehtoa. Joko jatkat juhlimista ja lennät täältä lähipäivinä ulos. Tai sitten alat syödä kunnolla, lopetat juomisen, menet aikaisin nukkumaan ja tulet ajoissa harjoituksiin. Vain siten sinusta voi tulla maailman paras.”

On sanomattakin selvää, kumman vaihtoehdon Messi valitsi. Hän on ollut jo useamman vuoden maailman paras jalkapalloilija. Nyt käydään enää keskustelua siitä, onko hän 24-vuotiaana jo kaikkien aikojen paras. (Kun kirjoitan tätä kaksi viikkoa reissuni jälkeen, Messi on jatkanut maalitehtailuaan ja noussut juuri Barcelonan kaikkien aikojen parhaaksi maalintekijäksi.)

Jos vastaus pitäisi löytää kaupungin katukuvasta, se olisi epäilemättä myöntävä. Barcelonassa pystyy kävelemään tuskin kortteliakaan ilman, että vastaan tulee Messin pelipaitaan pukeutunut turisti. Pikaisen otannan mukaan noin 95 prosenttia Barcan fanipaidoista on varustettu Messin nimellä. Se on hurja luku, kun ottaa huomioon, että seurassa pelaa myös Xavin, Cescin ja Iniestan kaltaisia taitureita.

On vain yksi Pep

Monelle muulle Messin valta-asema voisi ottaa koville, mutta Messin tavoin La Masíassa kasvaneet Xavi, Cesc ja Iniesta ovat ujoja ja vaatimattomia miehiä. Cesc sanoo Xavin olevan häntä ”useita luokkia parempi”. Xavi, jota Kuper kutsuu syöttelyn inkarnaatioksi, sanoo puolestaan, ettei hän ole puoliksikaan niin hyvä kuin Iniesta.

Barcan nykyinen valmentaja Josip Guardiola pelasi vielä edustujoukkueessa, kun Xavi ja Iniesta nousivat sinne. Hän katseli hetken Iniestaa ja totesi sitten Xaville: ”Oletko nähnyt mihin hän pystyy? Sinä työnnät minut ulos joukkueesta, mutta tuo kaveri lähettää vielä meidät molemmat eläkkeelle.” Jos Iniesta olisi taipuvainen leijumiseen, hän olisi noussut stratosfääriin viimeistään silloin, kun hän teki voittomaalin MM-finaalissa. Iniesta on kuitenkin niin vaatimaton ja tavallisen näköinen, että kun vanhempi barcelonaisrouva erehtyi luulemaan häntä kahvilassa tarjoilijaksi, hän toimitti nöyrästi rouvan tilauksen keittiöön.

Tätä kolmikkoa ei haittaa, etteivät he ole valokeilassa. Toki he saavat faneilta arvostusta ja kiitosta, mutta kun Barca nuiji Leverkusenin, seuran fanit lauloivat kahta nimeä. Ensimmäinen oli luonnollisesti Messi. Toinen oli Guardiola, jonka kerrottiin vielä pohtivan jatkoaan Barcelonassa. Vaikka Xavi, Iniesta ja Cesc ovat kaikki pelaajina paranneltuja versioita Guardiolasta, heiltä puuttui valmentajansa katalonialainen karisma.

Guardiola saapui Camp Noun stadionin vierellä sijaitsevana junioriakatemiaan 13-vuotiaana. Sen jälkeen hän on viettänyt valtaosan elämästään stadionin ja akatemian käsittävällä neliökilometrin alueella. Hän pelasi Barcassa 30-vuotiaaksi ja palasi kuusi vuotta myöhemmin seuraan valmentajaksi. Hän luotsasi yhden kauden ajan Barcan kakkosjoukkuetta. Seuraavaksi kaudeksi hänet nostettiin edustusjoukkueen päävalmentajaksi.

Valinta tuntui erikoiselta, mutta seuran puheenjohtaja Joan Laportan mukaan kukaan ei ymmärrä Barcan tyyliä paremmin kuin Guardiola – kentällä ja sen ulkopuolella. Kentällä Barcan tyyli on Johan Cruyffin luoma lyhytsyöttöpeli. Sen Guardiola on sisäistänyt täydellisesti. Hän oli Cruyffin valmentaman Barcelonan pelintekijä ja antoi enemmän syöttöjä kuin kukaan muu pelaaja. Guardiola onkin sanonut Cruyffin maalanneen kappelin ja seuraavien valmentajien tarvitsee vain restauroida ja kunnostaa sitä.

Kentän ulkopuolella Barcan tyyli on olla kansainvälisesti katalonialainen. Sen Guardiola on sisäistänyt vähintään yhtä hyvin kuin pelitavan. Paikalliset muistavat Guardiolan edelleen laihana 15-vuotiaana pallopoikana, joka juoksi sääntöjenvastaisesti kentälle halaamaan pelaajia vuoden 1986 Euroopan cupin välierässä. He muistavat hänet laihana pelaajana, joka seisoi Euroopan cupin pokaalin kanssa Generalitatin parvekkeella ja huusi heille katalaaniksi: ”Ja la teniu aqui”, ”tässä se on”.

Nämä asiat painoivat vaakakupissa paljon enemmän kuin se, että Guardiolan valmentajaura rajoittui yhteen kauteen kakkosjoukkueen peräsimessä. Uran voi tehdä, mutta barcalaisuutta ei voi hankkia noin vain. Siksi Guardiola nimettiin Barcan päävalmentajaksi kauden 2007/2008 jälkeen.

Guardiola ei ollut koskaan aiemmin valmentanut ammattilaisjoukkuetta, mutta hän löi heti itsensä läpi. Vuonna 2009 hänestä tuli historian ensimmäinen valmentaja, joka on voittanut sekstetin: kuusi pokaalia. Viime vuonna Guardiolasta meinasi tulla myös ensimmäinen kaksi kertaa sekstetin voittanut valmentaja, mutta Barcelona hävisi cupin finaalin. No, Espanjan mestaruus, Mestarien liigan voitto, seurajoukkueiden maailmanmestaruus sekä Espanjan ja Uefan supercupien voitot pitivät huolen siitä, ettei barcalaisten tarvinnut itkeä itseään uneen.

Barca on voittanut Guardiolan kolmen kauden aikana yhteensä 13 pokaalia. Hänen valmentajakautensa on ollut huikea dynastia, mutta se on on ollut sitä osittain siksi, että Guardiola ei tarvitsisi menestystä toimiakseen Barcelonan valmentajana. Esimerkiksi Jose Mourinho voi toimia minkä tahansa seuran valmentajana tasan niin pitkään kuin hän voittaa otteluita ja titteleitä.

Guardiolaan tällainen ”tulos tai ulos”-ajattelu ei päde. Pelaajatkin tietävät tämän. Maailmantähdet tottelevat valmentajaansa, koska he tietävät, etteivät he voi pakottaa häntä seurasta ulos.

Neljäs dynastia

Barcan historiasta voi erottaa neljä dynastiaa. Ensimmäinen niistä loi perustan Barcelonan suuruudelle 1950-60. Toinen dynastia tapahtui hollantilaisinvaasion myötä 1973-78. Barca tosin voitti tuona aikana vain yhden Espanjan mestaruuden, mutta tuolloin luotiin Johan Cruyffin johdolla perusta joukkueen pelilliselle identiteetille.

Seuraava dynastia koettiin Cruyffin valmentajakaudella 1990-96. Silloin Barcelona voitti vihdoin ensimmäisen Mestareiden liigan pokaalinsa. Viimeisin dynastia alkoi tulkinnan mukaan joko Frank Rijkaardin valmentajakaudella vuona 2005 tai Guardiolan astuessa johtoon. Niin tai näin, tuo dynastia on edelleen käynnissä ja se on tehnyt Barcelonasta maailman parhaan ja suosituimman seuran.

Leverkusen-pelin jälkeisenä päivänä Barcelonassa levisi riemu-uutinen. Puolivirallisen tiedon mukaan Guardiola oli sanonut pelaajille jatkavansa joukkueen valmentaja vielä yhden vuoden. Barcan dynastia vaikutti taas turvatulta.

Juttusarjan kolmas ja viimeinen osa julkaistaan perjantaina.

Jutussa on käytetty lähteinä seuraavia kirjoja:
Simon Kuper: Football Men
Simon Kuper & Stefan Szymanski: Why England Lose


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: