Kirjoittanut Lari Vesander | huhtikuu 3, 2012

Ylempi keskikasti on toimittajien luomaa harhaa

Veikkausliigaa koskevia ennustuksia lukiessa tulee outo olo. Miten on mahdollista, että 12 joukkueen sarjassa ei ole yläkastia eikä alakastia, mutta siellä on ylempi keskikasti ja alempi keskikasti?

Mistä me puhumme, kun me puhumme keskikastista? Tämä kysymys tuli mieleeni, kun selasin tulevaa Veikkausliiga-kautta koskevaa keskustelua. Kukaan kommentoijista ei puhunut yläkastistayläkastista tai alakastista. Sen sijaan liigaennustuksissa törmäsi jatkuvasti keskikastiin – eikä pelkästään keskikastiin vaan ylempään ja alempaan keskikastiin.

Sarjataulukon ennustamiseen kuuluu muitakin vakiintuneita termejä. Spekuloijat puhuvat mestaruustaistelusta, joka on kätevä tapa varmistaa selusta yhdellä tai kahdella mustalla hevosella, jos HJK ei kestäisikään suosikinpaineita. Sen jälkeen puhutaan mitalitaistelusta, mikä on näppärä tapa saada nimettyä 5-6 kandidaattia kolmelle kärkisijalle.

Kun nämä kaksi kategoriaa on käytetty, spekuloijat ovat yleensä nimenneet jo puolet sarjan joukkueista. (Mikä on hyvä suoritus, kun ottaa huomioon, että mitalisijat käsittävät vain neljänneksen kaikista sijoituksista.) Sen jälkeen tapahtuu jotain ihmeellistä. Esiin putkahtavat ylempi- ja alempi keskikasti.

Ne ovat meidän asiantuntijoita leikkivien hienostunut tapa sanoa, että meillä ei ole oikeastaan hajuakaan mitä näille joukkueille tapahtuu, mutta haluamme siltä päästä kauden jälkeen sanomaan niidenkin (tai edes niiden) kohdalla olleemme oikeassa.

Ylemmästä ja alemmasta keskikastista puhuminen kiteyttää täydellisesti ennustamisen dilemman. Tulevaisuuden veikkaaminen on samaan aikaan äärimmäisen mukavaa ja äärimmäisen vaikeaa. Mahdollisuuksista ja laajoista sijoitushaarukoista puhuminen on hauskaa, mutta kun niiden sijaan pitäisi puhua joukkueiden tarkkoja sijoituksia, väärässä olemisen pelko alkaa nopeasti vääntää selkävoittoa oikeassa olemisen halusta.

Tavallaan tämä on ymmärrettävää. Marginaalit ovat ihan oikeasti pieniä. Joukkueella voi olla – kaiken mennessä täydellisesti nappiin (kuten klisee kuuluu) – mahdollisuudet mestaruuteen, se voi taistella mitalista ja päätyä lopulta tiukassa sarjassa sijalle viisi tai kuusi.

Ero kolmannen ja viidennen tai jopa kolmannen ja kuudennen sijan välillä voi olla vain pari pistettä. 33 ottelun sarjassa sellainen marginaali voi johtua yhdestä tolppalaukauksesta, väärin tuomitusta rankkarista tai paitsiosta, hyökkääjän tai topparin huonosta päivästä tai muusta yhtä sattumanvaraisesta seikasta. Sellaisia asioita ei voi ennustaa.

Silti me haluamme yrittää. Me teemme ennustuksia, koska meistä on mukavaa näyttää asiantuntijoilta ja päästä välillä huomauttamaan, että mitäs minä sanoin. Tämä kaikki on kuitenkin vapautta, jonka haluamme ilman vastuuta. Me emme halua, että kukaan pääsee ilkkumaan pieleen menneistä veikkauksistamme.

Siksi me puhumme keskikastista. Keskikasti on se epämääräinen alue, joka kestää lähes kaikki ennustamattomat kohtalonoikut loukkaantumiskierteestä valmentajanvaihdon kautta avainpelaajan myymiseen.

Kun me sanomme, että joukkue sijoittuu todennäköisesti keskikastiin, me sanomme: minulla ei käryäkään joukkueen kohtalosta, mutta jos se sijoituu jonnekin 4. ja 10. sijan välille, voin väittää olleeni oikeassa. Se on kätevää. Jos tiedämme jokseenkin varmaksi, että HJK voittaa mestaruuden ja RoPS putoaa – tai edes sen, että HJK on sijoilla 1-3 ja RoPS sijoilla 11-12 – keskikastiveikkauksemme osuu kohdalleen 70 prosenttiin joukkueista.

Sen perusteella mitä olen veikkauksia lukenut ja tehnyt, ylemmän keskikastin uskotaan yleensä käsittävän 12 joukkueen sarjassa sijat 4-7 ja alemman keskikastin taas sijat 7-10. Se, että sija seitsemän sisältyy kumpaankin keskikastiin, on arvailijoiden kannalta pelkästään hyödyllistä.

Keskikastin tarkka määritteleminen on sen sijaan vähemmän kätevää. Jos ajatellaan, että sarjassa on ylä-, keski- ja alakastit, niin 12 joukkueen liigassa se tarkoittaa sitä, että sijat 1-4 kuuluvat yläkastiin ja 9-12 alakastiin. Näin ollen keskikasti koostuu Veikkausliigassa sijoista 5-8.

Paljon puhutut ylempi ja alempi keskikasti tulevat myös määritellyiksi. Ylempi keskikasti kattaa sijat 5 ja 6, alempi keskikaasti taas sijat 7 ja 8. Mutta nämä eivät ole niitä keskikasteja, joista veikkaajat puhuvat. Jos joku on oikeasti sitä mieltä, että joukkue sijoittuu sijalle viisi tai kuusi, hän voi sanoa sen ja vaikuttaa tarkalta ja tietävältä.

Samalla hän kuitenkin ottaa suuren riskin. Jos joukkue yllättäen nousee kolmanneksi tai romahtaa yhdeksänneksi, hänen veikkauksensa ei näytäkään niin hyvältä. Tällaisista takaiskuista itseriittoisesti kiiltelevä asiantuntijaimago saa nolon lommon. Nissä niskapunoitusta aiheuttavissa tilanteissa erikoisesti jaoteltu keskikastista on apua. Ylempää ja alempaa keskikastia käytetään, koska ne ovat sopivan epämääräisiä termejä.

Toki niitä käytetään myös jännityksen vuoksi. Puhuttu keskikasti on aina laskennallista keskikastia alempana, koska sarjataulukon alapäässä on vähemmän merkityksellisiä sijoituksia kuin kärjessä. Kolme joukkuetta pääsee mitaleille, mutta vain yksi karsiutuu. Jäljelle jääville kahdeksalle sijalle pitää tehdä jotain. Epämääräinen keskikasti on keksitty juuri näitä sijoja varten.

Katselin hiljattain parin edellisen kauden alla tekemiäni veikkauksia. Olin niissä monessa sijoituksessa väärältä, mutta yleisesti ottaen ne näyttivät jokseenkin osuvilta. Totta kai ne näyttivät. Olin nähnyt paljon vaivaa sen eteen, että sain laitettua niihin mahdollisimman paljon liikkumavaraa mahdollisimman hyvin piilotettuna.

Urheilutoimittajana (ja entisenä vakiovihjaajana) olen oppinut tekemään paljon työtä tietämättömyyteni piilottamisen eteen. Osa meistä toimittajista on jopa rakentanut uransa tuon taidon varaan. Voisin jopa kuvitella, että urheilutoimittajat ovat itse keksineet ylemmän ja alemman keskikastin ja osa heidän lukijoistaan on ostanut illuusion niin täydellisesti, että he ovat alkaneet käyttää samoja termejä kuulostaakseen itse asiantuntijoilta.

Käytännössä ylemmästä ja alemmasta keskikastista puhuminen on jotain aivan muuta. Se on bisnes- ja virkamiesten viljelemän kapulakielijargonin ja ennustajaeukkojen heittelemien ympäripyöreyksien yhteensulauma. Kun tähän lisätään vielä vähän politiikoilta tuttua mitäänsanomattomuutta eli tyhjää puhetta, alkaa keitos olla valmis:

”JJK:lla on jälleen mahdollisuudet mitaleille. Kaiken mennessä nappiin kettunutut voivat taistella jopa hopeasta. Marginaalit ja ringit ovat kuitenkin sarjassa pienet, ja seurahistorian ensimmäiset europelit keskikesän otteluruuhkan keskellä eivät ainakaan paranna keskisuomalaisten menestymahdollisuuksia. Todennäköisesti JJK taistelee mitaleista, mutta luultavasti se taipuu ylempään keskikastiin.”

Ennustamisessa parasta on, kun pääsee sanomaan, mitäs minä sanoin. Tai vastaavasti heiluttamaan täydellisesti osunutta vetolappua. Vetolapuissa on kuitenkin se huono puoli, että niissä pitää saada lukemat ja sijoitukset täsmälleen oikein. Ennustuksissa voi sen sijaan käyttää retoriikkaa, joka antaa mukavasti tulkinnanvaraa.

Älkää ymmärtäkö väärin. Keskikasti ei ole täyttä tarua. Suuren maailman 20 joukkueen sarjoissa keskikasti ja sen ylempi ja alempi olomuoto ovat ihan oikeasti ja todistettavasti olemassa. Suomen suppeissa ja vähemmän eksoottisissa oloissa ylemmästä keskikastista puhuminen sen sijaan tuo sarjaan mukavaa mystiikkaa – ja mystiikka tunnetusti kiehtoo ennustajia. Silti lukijoiden pitäisi osata vaatia urheilutoimittajilta täsmällisempää kieltä kuin talousennusteiden ja horoskooppien laatijoilta.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: