Kirjoittanut Lari Vesander | huhtikuu 11, 2012

Kausi-countdown osa 2: Kevät puolustetaan, kesä hyökätään

Alkukauden muhkuraisilla liigakentillä ei pärjää pelkällä taidolla ja pallonhallinnalla. Voittoihin tarvitaan myös suoraviivaisuutta ja erikoistilanneosaamista. Tarkka puolustaminen on arvossaan, mutta samaan aikaan joukkueiden pitää rakentaa hyökkäyksensä kuntoon.

Jos KuPSin tilannetta haluaa ajatella armollisesti, niin keväisten otteluiden luonne antaa sille hieman lisäaikaa pelitapansa rakentamiseen. Useimmat KuPSin vastustajistakaan eivät ole vielä huhti-toukokuussa pelillisesti valmiita – ja vaikka olisivatkin, niin muhkuraiset luonnonnurmikentät eivät anna niille mahdollisuutta peli-ideansa toteuttamiseen.

Joten jos joukkue ei pysty pelaamaan vielä kaunista futista, niin ei hätää. Varsinkin alkukaudella rumasti voittaminen on Veikkausliigassa melkein enemmän sääntö kuin poikkeus. Varsinkaan keväällä maaleja ei ansaita – ne tehdään.

Resepti alkukauden mennestykseen on yksinkertainen: pelin pitää olla yksinkertaista, puolustuksen tiivis ja erikoistilanteiden kunnossa.

Esimerkiksi nykyinen VPS-valmentaja Olli Huttunen toteutti tätä periaatetta täydellisesti Hakassa keväällä 2009. Hakan avauksesta oli lähtenyt edellien kauden jälkeen peräti seitsemän pelaajaa (mm. Valeri Popovich ja Mikko Manninen), joten Huttunen joutui rakentamaan joukkueen pelaamisen uudelleen. Hän onnistui siinä erinomaisesti.

Kun toukokuu tuli loppusuoralleen, Haka oli pelannut yhdeksän ottelua ja johti liigaa. Se oli laskenut yhdeksässä pelissä vain viisi maalia, eikä ollut menettänyt kertaakaan johtoasemaansa. Koskilaisten menestysresepti oli yksinkertainen se teki usein avausmaalin erikoistilanteesta, vetäytyi sitten puolustamaan ja iski vastaiskulla voiton varmistavan osuman.

Hakan alkukauden vireen takana oli se, että Huttunen oli onnistunut rakentamaan joukkueen puolustuksen pitäväksi ja laittoi erikoistilanteet kuntoon. Se riitti toukokuun loppuun saakka. Sitten Hakan lento katkesi.

Tähän on yksinkertainen syy. Liigakauden vuodenaika oli vaihtunut. Veikkausliiga-kauden voi jakaa karkeasti kolmeen vaiheeseen: kevääseen, kesään ja syksyyn. Kevään otteluissa nähdään harvemmin maalijuhlia, koska joukkueiden hyökkäyspeli ei vain ole sillä tasolla, että ne pystyisivät tehtailemaan osumia liukuhihnalta.

Huhti-toukokuussa vuodesta maalit syntyvät enemmänkin nopeasti vastustajan virheistä kuin hitaan ja hartaan rakentelun tuloksena. Osumaan johtanut tilanne on toisinaan niin nopea, että tuntuu kuin maali olisi vain ”tapahtunut”.

Viimeistään kesäkuussa pelin luonne kuitenkin muuttuu merkittävästi. Kentät paranevat, joukkueet hitsautuvat yhteen, syötöt menevät paremmin omille ja yhtäkkiä hyökkääjätkin vaikuttavat juonikkaammilta. Silloin ei kevätkauden tiukka puolustaminen enää ehkä riitäkään voittoon.

Huttusen ongelma Hakassa (Sedu Koskisen lisäksi) oli se, että vaikka hän oli ehtinyt saada joukkueen puolustuksen kuntoon, hän ei ollut ehtinyt rakentamaan sen hyökkäystä vielä valmiiksi. Kun kentät ja vastustajien peli alkoi olla kesäkunnossa, Haka ei enää pärjännytkään.

KuPSin kannalta tarinan opetus on siinä, että sen hyökkäyspelin ei tarvitse olla valmista vielä. Riittää että puolustus ja erikoistilanteet ovat kunnossa. Erikoistilanteiden merkitys korostuu alkukaudesta, kun joukkueiden peli ei ole vielä aivan uomissaan ja maalitilanteiden luominen on vaikeaa. Tällaisissa tilanteissa kulma- tai vapaapotku on yleensä helpoin reitti vastustajan rangaistusalueelle. Hyvillä erikoistilanteilla joukkue voi tuplata maalipaikkojensa, ja mahdollisesti myös tekemiensä maalien, määrän.

Erikoistilanteet ovat oiva pelote siksikin, että vastustajan kynnys rikkoa kasvaa melkoisesti, jos joukkueella on käytössään tappavan tarkka vaparispesialisti ja ehkä vielä pari pääpelivoimaista pelaajaa jatkamaan keskityksiä verkon perukoille. KuPSilla on tällainen etu. Chris James hallitsee vaparit ja kulmat, Miikka Ilo säestää kulmureissa ja Pietari Holopainen osaa laukoa vihaisesti kauempaa tuomittuja vapaapotkuja. Joukkueessa on myös pelaajia, jotka osaavat käyttää päätään muuhunkin kuin ajatteluun.

Tämän erikoistilannepelotteen pitäisi tuoda KuPSille pikkaisen enemmän tilaa ja aikaa hyökkäyskolmanneksella, jossa nämä asiat ovat usein katoavia luonnonvaroja. Kun joukkue tietää minne pallo on tulossa ja osaa ajoittaa liikkeensä sen mukaisesti, jo pelkkä kulmapotkukin voi saada vastustajan puolustuksen pakokauhun valtaan. Jos taas erikoistilannepelotetta ei ole, puolustajat voivat rauhassa keskeyttää hyökkäyksen poikaset pikkurikkeillä tai potkaisemalla pallon yli päätyrajasta.

Pitkällä tähtäimellä KuPS tarvitsee erikoistilannepelotteen tuomaa lisätilaa ja -aikaa onnistuakseen pallonhallintapelissä. Lyhyellä tähtäimellä se tarvitsee sitä voittaakseen alkukauden pelejä. Jälkimmäisen tavoitteen saavuttaakseen joukkue tarvitsee lisäksi suoraviivaisuutta.

Totuus nimittäin on, että niin kaunis ajatus kuin pallonhallitseminen onkin, niin ajatukseksi se tuppaa usein muhkuraisilla kevätkentillä myös jäämään. Keskuskentän tasaisella pinnalla pallo menevät sinne minne ne potkaisee, mutta huhti-toukokuun perunapeltomaisilla ”nurmikentillä” jokaiseen syöttöön sisältyy, Mauno Koivistoa lainatakseni, virheen mahdollisuus.

FC Honka on joutunut maksamaan keväisin kovaa hintaa pelillisestä ehdottomuudestaan, kun epätasaiset alustat ovat tehneet syöttösommitelmat tyhjiksi. Esimerkiksi parin viikon päässä odottavalla Pietarsaaren vierailulla KuPSin pitää heittää hetkeksi tyylipisteet romukoppaan ja keskittyä sarjapisteiden haalimiseen.

Kuopiolaisille tämän ei pitäisi olla ylivoimainen haaste. Useimmilta kupsilaisilta suoraviivainen taistelufutis tulee tarpeen vaatiessa edelleen takaraivosta. Siitä vaistosta kannattaa ottaa kevätkentillä hyöty irti.

Samalla kannattaa kuitenkin muistaa, että hyökkäyspeli pitäisi saada hyvään kuntoon viimeistään kesäkuuksi. Käytännössä deadline on jo aikaisemmin. Keskuskentän tekonurmen ja parin viikon päästä alkavan otteluruuhkan takia kesä koittaa kuopiolaisille jo toukokuussa.

Laitetaan vielä loppuun lista kolmesta joukkueesta, jotka pärjäävät alkukaudella.

1. IFK Mariehamn
Perinteinen alkukauden menestyjä. Petteri Forsell pelaa luultavasti taas hyvän kevään ja paukuttaa valtaosan maaleistaan huhti-toukokuun aikana.

2. VPS
Jos Olli Huttunen onnistui tässä Hakassa, niin miksei hän onnistuisi Vepsussakin? Kuopion-vierailulla vaasalaisten pakka näytti olevan hyvin kasassa. Sebastian Strandvall hoitaa erikoistilanteet.

3. TPS
TPS on perinteisesti kompuroinut alkukaudella, koska joukkue on talven aikana vaihtanut joko valmentajan, puolenkymmentä pelaajaa tai sitten valmentajan ja puolenkymmentä pelaajaa. Nyt joukkueen runko ollut kasassa jo hyvän aikaa. Tuloksia nähtiin jo Liigacupissa. Mikään ei viittaa siihen, että tahti hyytyisi liigan myötä.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: