Kirjoittanut Lari Vesander | huhtikuu 13, 2012

Kausi-countdown osa 4: KuPSin kaksi ongelmaa

Talven aikana KuPSin pelissä on ilmennyt kaksi konkreettista kehityskohdetta. Näihin ongelmiin joukkueen pitää keksiä ratkaisu mahdollisimman pian.

1. ongelma: puolustus eristäytyy
Laitapuolustajat huolehtivat KuPSin pelitavassa leveydestä. Monesti pakit lähtevät hyökkäyksen tueksi vikkelästi kuin hauki kaislikosta. Välillä tämä tapahtuu liiankin nopeasti. Kun laitapakit ampaisevat pää kolmantena jalkana vastustajan puoliskolle, pelinavaaminen jää toppareiden ja ankkuritonttia pelaavan Obiefulen vastuulle.

Puolustuksen eristäytyminen

Nousevat laitapakit kuuluvat KuPSin pelitapaan, ei siinä mitään. Molempien laitapakkien yhtaikainen raju nousu eristää kuitenkin kuopiolaisten puolustuksen vaarallisesti. Pahimmillaan päädytään tilanteeseen, jossa pallo on syvällä KuPSin puolustusalueella, mutta joukkueella on sitä pelaamassa vain kolme kenttäpelaajaa.

Jos KuPSin kimppuun iskee tällaisella hetkellä, joukkue on erittäin haavoittuvainen. Ankkuripelaaja Paul Obiefule ei hötkyile pallon kanssa, mutta kuten HJK osoitti Liigacupin välierässä, Obiefulen rauhallisuus voi muuttua aggressiivisen prässin keskellä hitaudeksi.

Puolustuksen eristäminen hyökkäyksiin lähdöissä voi johtaa pahimmillaan pahoihin pallonmenetyksiin omalla puolustusalueella.

2. ongelma: hyökkäys passivoituu paitsiolinjaan
Toinen ongelma, jota KuPSilla on liigacupissa ja harjoitusotteluissa esiintynyt, on hyökkäävien pelaajien jämähtäminen linjaan. Tällä tarkoitan tilannetta, jossa 3-5 hyökkäävintä pelaajaa odottaa palloa samassa paitsiolinjassa vastustajan puolustajien kanssa – useimmiten selkä maaliin päin.

Porrastuksen unohtuminen

Ongelma on tavallinen pallonhallintajoukkueille ja sitä on ilmennyt usein esimerkiksi Interillä. Turkulaisilla oli pitkään tapana käyttää tappioasemassa neljän pelaajan hyökkäyslinjaa.

Tässä pelitavassa oli perustavanpuoleisia ongelmia, joista suurin oli se, että se jätti keskikentälle vain kaksi miestä. Usein hyökkäyksissä vielä toinen näistäkin pelaajista vaihtoi paikkaa vastaantulevan hyökkääjän kanssa, jolloin koko keskikenttä jäi käytännössä yhden miehen vastuulle.

Tämän pelaajan vastuulla oli kärjistäen noin tuhannen neliömetrin kokoinen tontti. Sellainen ei vain voinut toimia. Jos vastustajat voittivat ykköspallon, he pystyivät ohittamaan ensimmäisellä syötöllä viisi pelaajaa. Sen jälkeen heillä oli keskikentällä käsittämättömän paljon tilaa ja aikaa.

KuPS ei ole mennyt linjapelaamisessa näin pitkälle, mutta perusongelma on silti olemassa. Kun pelaaja seisoo 25 metrin päässä päätyrajasta selkä maaliin päin, hän ei ole vaarallinen. Asia ei muutu miksikään sillä, että samaan linjaan tulee kolme tai neljä muuta pelaajaa seisomaan. Pikemminkin se pahenee. Käytännössä joukkue riisuu itsensä hyökkäysaseista.

Ongelman ydin on hyökkäyspelin porrastamisessa tai pikemminkin sen puuttumisessa. Kun porrastus unohtuu. linjat katoavat ja samalla menevät myös kolmiot ja mahdollisuudet helppoihin ylöspäin annettuihin syöttöihin. Lopputuloksena peli pysähtyy ja hyökkäys jää junnaamaan paikoilleen.

Inter kärsi tästä ongelmasta kaksi vuotta. Viime kaudella joukkue onnistui vihdoin selättämään linjaongelmansa, kun se hioi Furuholmin, Ojalan ja Lehtosen yhteistyön huippuunsa. Palkinnoksi se sai hopeaa ja Furuholmille maalikuninkuuden. Interin esimerkki kertoo linjaan jämähtämisestä kaksi asiaa. Ongelma on ratkaistavissa, mutta se ei ole helppoa.

KuPSilla linjaan passivoitumisongelmaa on ollut erityisesti puolustavia joukkueita vastaan. Hyökkääviä joukkueita vastaan KuPSin ongelma on ollut se, että Ilja Venäläinen on jäänyt kärjessä liian yksin. Tällöin KuPSin hyökkäykset kuivuvat kasaan, koska Venäläinen ei pysty yksin suojaamaan ja pitämään palloa niin pitkään, että usein liian etäältä tuleva toinen aalto ehtisi paikalle.

Yksinäisessä targetissa ja linjaan passivoituneissa neljässä hyökkäävässä pelaajassa on kyse saman ongelman eri puolista. Kyse on hyökkäysten rytmittämisestä ja pelaajien välisistä etäisyyksistä. Molemmissa tapauksissa ratkaisun ydin on oikea porrastaminen. Porrastus ei saa kadota silloinkaan, kun joukkue hyökkää hitaasti. Jos porrastus unohtuu, hyökkäyksistä katoaa teho.

Mainokset

Responses

  1. Tiedän, jälkimmäisestä grafiikasta puuttu Hilander maalin suulta. Tällaisia fiboja sattuu, kun käyttää ohjelmia ensimmäistä kertaa. Korjailen puutetta ehkä illemmalla.

  2. Juttusarjan seura on vähän ”väärä”, mutta onpa laadusta juttua koko tämä Kausi-countdown. Hienoa työtä, näitä on ilo lukea!


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: