Kirjoittanut Lari Vesander | huhtikuu 14, 2012

Kausi-countdown osa 5: Uskaltaako KuPS syöttää maalivahdille?

Jotta pallonhallinnasta saa kaiken irti, maalivahti pitää ottaa mukaan syöttelyyn. Mutta onko KuPS vielä valmis siihen?

Jotta pallonhallintapelistä saadaan kaikki irti, myös maalivahti pitää saada syöttöketjuihin mukaan. Jokainen 1990-luvun Ajaxin pelin nähnyt muistaa, kuinka amsterdamilaiset kierrättivät pelivälineen alas maalivahti Edwin van der Sarille asti. Liberovahti tarjosi Ajaxille yhden ylimääräisen linjan ja sitä kautta mahdollisuuden helppoon syöttöön.

Aikanaan van der Sar oli poikkeus, mutta nykyään moni muukin veskari pelaa samalla tavoin. Barcelonan Victor Valdes, Swansean Michael Vorm ja Hongan Tuomas Peltonen ovat kaikki liberovahteja. He pystyvät pelaamaan hyvin jaloillaan ja osallistumaan pallon kierrättämiseen.

Koska palautus maalivahdille tarjoaa monesti kaikkein helpoimman syöttömahdollisuuden, liberoksi taipuva veskari on lähes välttämättömyys pallonhallintaan pyrkivälle joukkueelle. Esimerkiksi Interissä valmentaja Job Dragtsma laittoi liigan parhaana palkitun veskarinsa Patrick Bantamoin vaihtoon suurelta osin siksi, että tämä ei osannut pelata riittävän hyvin jalalla.

Tästä päästäänkin KuPSin maalivahtiin Mika Hilanderiin. Hilander osaa torjua ja hän organisoi puolustusta varsin äänekkäästi. Se riitti viime kaudella siihen, että Hilander syrjäytti Mikko Vilmusen ykkösvahdin paikalta. Tällä kaudella Hilanderilta vaaditaan kuitenkin vielä enemmän. Hänen pitää monipuolistaa syöttövalikoimaansa. Käyttää enemmän jalkojaan sekä lyhyitä tarkkoja heittoja pitkien volleyavausten sijaan.

Todellinen kysymys on se, kuinka paljon KuPSin kannattaa kierrättää palloa Hilanderin kautta. Kuopiossa on jo talvikauden aikana huomattu, että maalivahdille syöttämiseen sisältyy riski. Liigacupin ottelussa VPS:ää vastaan vaasalaisten parhaat maalipaikat ja ainut maali syntyivät KuPS-puolustajien harhasyöttöjen jälkeen.

Asiaa voi lähestyä kansainvälisestä suunnasta. Puolustuksen lyhytsyöttöpeli nousi marraskuussa puheenaiheeksi Englannissa, kun Valioliigassa syntyi lyhyen ajan sisään kaksi ratkaisuosumaa puolustajien huonojen syöttöjen tuloksena.

”Tällaisissa tilanteissa on helppo sanoa, että pelaajan pitäisi vain potkaista pallo pois kentältä vaaran välttämiseksi. Mutta vaikka hätäpurut estävät sen, että joukkue näyttäisi hölmöltä, ne eivät kuitenkaan estä joukkuetta laskemasta maaleja”, Zonalmarking-sivuston Michael Cox huomautti tuolloin.

”Joukkue voi laskea pari kolme maalia kaudessa huonon alaspäin annetun syötön seurauksena – ja näitä osumia käytetetään esimerkkeinä typeryydestä ja huolimattomuudesta. Mutta pitkässä juoksussa alaspäin syöttäminen estää huomattavasti useamman maalin syntymisen. Pallon sokea purkaminen varmistaa, että oma verkko ei heilu välittömästi, mutta samalla joukkue antaa pallon pois ja tarjoaa vastustajalle uuden mahdollisuuden hyökkäyksen rakentamiseen.”

Tosin jos vastustaja iskee maalin hätäpurun seurauksena syntyneestä hyökkäyksestä, kukaan ei hauku takaiskun saanutta joukkuetta tyhmäksi. ”Kumpi on parempi ratkaisu pitkällä tähtäimellä: menettää pallonhallinta vaarallisessa paikassa korkeintaan kerran pelissä vai antaa pallo suosiolla vastustajalle 25 kertaa matsissa ja ottaa 25 erillistä hyökkäystä vastaan? Edellinen vaihtoehto kirvoittaa enemmän arvostelua, mutta jälkimmäinen aiheuttaa enemmän takaiskuja”, Cox linjasi.

Toinen syöttövirheistä sattui Swansean Angel Rangelin. Virheestä tullut maali oli ottelun aianut. Pelin jälkeen valmentaja Brendan Rodgers antoi puolustajalleen synninpäästön. ”Jos haluatte jotakuta syyttää, syyttäkää minua. Minä käsken heitä pelaamaan tuolla tavalla”, Rodgers sanoi. Hän oli sisäistänyt mistä pallonhallinnassa on kyse. Joukkue ei voi väittää vakavalla naamalla pyrkivänsä pallonhallintaan, jos potkii palloa ulos sivu- ja päätyrajoista kymmeniä kertoja pelissä.

KuPS-luotsi Esa Pekonen ei ollut yhtä armollinen, kun Pietari Holopainen tarjosi Vepsulle tasoitusmaalin. “Kun johdetaan 1-0 ja peliä on vartti jäljellä, niin puolustajilla pitäisi tietokone raksuttaa siihen malliin, että mitään riskejä ei oteta. Pelataan varmasti pallo sellaisille alueille, joista ei ainakaan voi tulla vastaiskuja”, Pekonen ripitti.

Kommentista voi päätellä, että entinen maajoukkuetoppari ajattelee puolustuksen pallollista pelaamista riskienhallintana. Ja sitä se toki onkin. Riskiarvioon vaikuttaa moni asia: maalivahdin pallolliset taidot, puolustuslinjan kommunikaatio, vastustajan prässin aggressiivisuus, muut syöttövaihtoehdot…

Voi olla, että KuPS ei ole vileä pelillisesti niin valmis, että se voisi kierrättää palloa jatkuvasti maalivahdin kautta. Siinä tapauksessa Pekosen riskiarvio on lyhyellä tähtäimellä oikea. Silti täytyy muistaa, että pitkällä tähtäimellä KuPS tarvitsee maalivahdin mukaan pallonhallintapeliinsä. Syöttö alaspäin voi olla riski, pallon potkaiseminen ulos kentältä on sitä aina.


Responses

  1. Tosi hyvää analyysia, kuten koko sarja!

  2. Kiitos. Arvelin, että kauden alla tällaisille olisi enemmän kysyntää kuin pelkille sijoituslistauksille.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: