Kirjoittanut Lari Vesander | huhtikuu 17, 2012

Pelaajavaihto on jalkapallon aikalisä

KuPS-JJK-ottelun loppuhetket ratkesivat vaihtoihin. JJK:n vaihtopelaajat tekivät maaleja. KuPSin vaihtomiehet seurasivat karmeita tapahtumia toppatakit päällään.

Yksi erikoisimmista asioista KuPS-JJK-ottelussa oli se, että kuopiolaisten valmentaja Esa Pekonen ei tehnyt pelissä ainuttakaan vaihtoa. Pekonen antoi ratkaisulleen yhden syyn lehdistötilaisuudessa: “Meillä ei ollut lopussa heittää kentälle yhtään isoa miestä.”

Pekosen huomio on siinä mielessä pätevä, että KuPSin puolustus olisi kaivannut vahvistusta lopussa. JJK:n hyökkääjät Lasse Linjala ja Babatunde Wusu saivat pääpelivoimallaan ja kuuluisalla fyysisellä preesensillään puolustuksessa aikaan paniikkia, jota Markus Joenmäki tai varsinkin Etchu Tabe olisi rauhoittanut.

Tämä ei ole kuitenkaan pätevä syy olla käyttämättä vaihtoja ollenkaan. Chris James, Joni Nissinen ja Jerry Voutilainen olisivat tuoneet kentälle tuoreita jalkoja ja antaneet vaihtohetkellä KuPSille mahdollisuuden hengähtää. Joukkue ei välttämättä olisi tarvinnut sitä fyysisesti, mutta henkisesti sitäkin enemmän.

Usein sanotaan, että jalkapallossa ei ole aikalisää. Se on teoriassa totta. Käytännössä kuitenkin pelaajavaihto on jalkapallon aikalisä. Vaihtoon menee loppuhetkillä helposti melkein minuutti aikaa. Kun pelin painopiste on juuri muuttunut ja paine omalle maalille kasvaa, se on pitkä aika hengähtää hieman ja kuunnella valmentajan ohjeita. Juuri sitä KuPS olisi JJK:n kavennuksen jälkeen kaivannut.

Nyt Pekonen jätti tämän kortin käyttämättä. Hän halusi pitää Vjatseslav Zahovaikon kentällä, tämän pääpelivoiman takia. Zahovaiko ei kuitenkaan ole vielä 90 minuutin kunnossa. Sen pystyi näkemään selvästi viimeisten minuuttien aikana. Zahovaikon vaihtaminen olisi tuonut loppuhetkille kentälle pelaajan joka olisi jaksanut juosta – ja samalla Zahovaiko olisi jaksanut juosta seuraavassa pelissä paremmin.

Lisäksi Pekonen olisi voinut tehdä ”taktisen vaihdon”. On erikoista, että taktisiksi vaihdoiksi kutsutaan yleensä vaihtoja, jotka eivät tuo mitään taktista muutosta. Näilläkin vaihdoilla on kuitenkin merkityksensä. Tällaisella vaihdolla KuPS olisi saanut tarvitsemansa aikalisän.

Jälkiviisaasti voi myös kysyä, että jos puolustus kaipasi Pekosen mielestä kookasta kaveria, niin miksi hän ei laskenut toppareiden avuksi Ilja Venäläistä tai Miikka Iloa. Tämä menee kuitenkin jo saivarteluksi, sillä JJK:n osumat tulivat todella nopeasti.

Silti kenellekään ei pitäisi olla minkäänlainen yllätys, että JJK on vaarallinen loppuhetkillä. Kun KuPS teki viime kaudella viimeisen vartin aikana yhdeksän maalia, JJK:n vastaava luku oli 19. Varsinaiselle vaaravyöhykkeelle tullaan JJK:ta vastaan kuusi-seitsemän minuuttia ennen loppua. JJK teki viime kaudella peräti kymmenen maalia viimeisen kuuden peliminuutin aikana.

Loppukirien taustalla on JJK:n laaja hyökkäysmateriaali ja valmentaja Kari Martosen taito sen käyttämiseen. Tämänkin pitäisi kuitenkin olla Pekoselle kantapään kautta tuttua tietoa. Viime kesänä JJK vaihtoi Keskuskentällä Lasse Linjalan sisään 81. minuutilla. Kolme minuuttia myöhemmin toinen vaihtomies Mikko Hyyrynen toi jyväskyläläiset tasoihin. Neljä minuuttia tästä ja JJK teki vielä yhden maalin.

Sunnuntaina tapahtumat noudattivat pitkälti samaa kaavaa. Martonen vaihtoi Linjalan sisään, ja viimeisen viiden minuutin aikana alkoi taas kolista. Ensin iski Linjala ja sitten toinen vaihtopelaaja Babatunde Wusu. Samaan aikaan kun KuPSin vaihtopelaajat tunkivat käsiään syvemmälle toppatakin taskuihin pysyäkseen lämpiminä, JJK:n vaihtopelaajat ratkaisivat kentällä pelin.

Martonen ansaitsi loppuhetkistä jälleen sulan hattuunsa, mutta hänen ei olisi pitänyt saada sitä näin helposti. Viime kesän kohtaamisen olisi täytynyt pitää KuPS varpaillaan. Sen olisi pitänyt osata varautua JJK:n loppukiriin. KuPS ei kuitenkaan osannut, ja se maksoi sille kaksi pistettä. Se, että moni muukin joukkue menettää JJK:lle pisteitä loppuhetkillä on kuopiolaisille laiha lohtu.


Responses

  1. JJK:lla on kannattajiensa keskuudessa maine joukkueena, joka sössii johtoasemansa. Tilastojen valossa JJK toimii kuitenkin otteluiden lopussa juuri päinvastoin.

    Viime kaudella JJK hankki viimeisen vartin aikana 13 pistettä ja menetti 4. Viimeisen kuuden minuutin osalta vastaavat lukemat ovat +9 ja -2. Toisin sanoen joukkue hankki loppukireillään viimeisen vartin aikana yhdeksän pistettä, ja niistä seitsemän viimeisen kuuden minuutin aikana.

    Avauspelin perusteella kettupaitojen kirikyky ei ole kadonnut talven aikana minnekään, joten JJK:ta voi pitää edeleen yhtenä sarjan vaarallisimmista loppukirijoukkueista.

  2. ”Loppukirien taustalla on JJK:n laaja hyökkäysmateriaali ja valmentaja Kari Martosen taito sen käyttämiseen.”

    Usein myös monet muut pallonhallintaan pyrkivät joukkueet tekevät paljon maaleja loppuhetkillä. Loppuun juoksutettu vastustaja kun on silloin haavoittuvaisimmillaan. Olen nähnyt JJK:ta liian vähän väittääkseni, että tämä toteutuu myös heidän peleissään, mutta yksi syy se voi olla.

    • Tämä vaikuttaisi todennäköiseltä. Toki lisävaihdevaikutusta lisää se, jos joukkueella on heittää penkiltä kentälle uusia hyökkääviä pelaajia.

      JJK teki viime kaudella noin kolmanneksen osumistaan viimeisen vartin aikana. KuPS teki noin viidenneksen. Jos kyse on pallonhallinnan tuomasta energian säästymisestä, KuPSin lukeman pitäisi nousta tällä kaudella huomattavasti.

      Se tosin edellyttäisi myös niiden vaihtojen tekemistä.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: