Kirjoittanut Lari Vesander | toukokuu 9, 2012

Suoraviivainen KuPS porskutti neljän joukkoon

KuPS-IFK Mariehamn 3-0

KuPSin cup-voitto IFK Mariehamnista oli kuin paluu vanhoihin hyviin aikoihin. Pelin jälkeen valmentaja Esa Pekonen totesi pelitavallisen harharetkensä olevan nyt ohi.

Nostalgia ei ole aina hyvästä, mutta KuPSin Suomen cupin puolivälieräottelua IFK Mariehamnia vastan oli kuin paluu vanhoihin hyviin aikoihin. Kuopiolaiset suorastaan murskasivat vastustajansa ja etenivät tyylikkäästi neljän parhaan joukkoon.

KuPSin voitto perustui kolmeen asiaan: tahtoon, energiaan ja itseluottamukseen. Tahto tuli siitä, että joukkue pelasi selkä seinää vasten. Cup on joukkueen realistisin ja todennäköisesti ainut mahdollinen reitti eurokentille ensi kaudeksi. Kun tosipaikka tuli, kuopiolaiset olivat parhaimmillaan.

Energia joukkueen peliin tuli avauskokoonpanoon palanneesta kolmikosta Ats Purje – Antti Hynynen – Joni Nissinen. Purje ja Hynynen olivat hyökkäyspelin väsymättömiä moottoreita, jotka viilettivät kenttää edestakaisin kuin seuraavaa peliä ei olisikaan. Purje keskitti Ilja Venäläisen puskeman voittomaalin 41. minuutilla. Hynynen puolestaan väänsi toisen jakson puolivälissä pelin ratkaisseen tahtomaalin, kun IFK:n maalivahti Ludwig Bergström haparoi pallon kanssa.

Suurin muutos KuPSissa oli kuitenkin joukkueen itseluottamus. Se kumpusi paluusta vanhaan pelitapaan. Edellisten otteluiden epävarmuus ja pelko loistivat poissaolollaan. ”Kaikki tiesivät tänään, mitä tehdään. Kyllä me viikolla pari piirustustuntia pidettiin. Onneksi useimmille pelitapa oli tuttu jo ennestään”, valmentaja Esa Pekonen sanoi pelin jälkeen.

”Tämä on sitä peruspeliämme, jota olemme pelanneet viimeiset kolme vuotta. Nyt meillä oli siihen vielä parempia, taitavampia pelaajia”, Pekonen jatkoi. Se oli hieman pelkistävä arvio. KuPS ei pelannut Keskuskentällä puhdasta telaketjufutista, vaan sen hybridiä. Joukkue oli ottanut aiempien kausien pelityyliinsä mukaan vaikutteita pallonhallinnasta. Se esimerkiksi oli maltillisempi pallon kanssa kuin viime kaudella, mutta vastaavasti se lähti edellisiin otteluihin verrattuna valovuosia nopeammin hyökkäykseen.

Kaikkein ilahduttavinta oli joukkueen ilme. KuPS tiesi mitä tehdä, eikä pelännyt tehdä sitä. Ja kun peruasiat olivat kunnossa, onnistumiset alkoivat ruokkia toisiaan. KuPSin viimeinen maali ei ollut pelkästään pallonhallintaa – se oli naatiskelutuulahdus vuosikymmenten takaa. Ats Purje peippasi itsensä paikkaan, mutta ei laukonut vaan syötti Antti Hynyselle. Hynynen puolestaan valitsi kudin sijaan syötön Ilja Venäläiselle. Venäläinen oli sitä mieltä, että ei laakasta vaan naatitaan paikka tappiin asti ja siirsi pelivälineen Miikka Ilolle, jonka onnelliseksi tehtäväksi jäi tällätä peliväline maalin takanurkkaan.

Se oli sellaista herkkua, jota Keskuskentän katsojat olivat kaivanneet. Tuhatpäinen yleisö osoitti tyytyväisyyttään taputtamalla rytmikkäästi pelin viimeiset minuutit.

Pelin jälkeen valmentaja Pekonen otti syyt heikosta alkukaudesta omille niskoilleen ja totesi pelitapakokeilun olevan nyt ohi. ”Se on ihan varma ja sovittu. Tämän jälkeen ei vaihdu enää kuin korkeintaan valmentaja”, hän totesi. ”Sanoin jo viime pelin jälkeen, että tämä pitää laittaa valmentajan piikkiin. Lähdin huuhailemaan johonkin sellaiseen, mitä en oikein osaa.”

Pekonen totesi ongelman olleen siinä, että pelaajat eivät tienneet mitä heidän pitäisi kentällä tehdä. Kun tämä tietoisuus löytyi suoraviivaisemman ja tutumman pelaamisen myötä, samalla löytyi myös liike. ”Pelitapa oli liian monimutkainen noin lyhyessä ajassa omaksuttavaksi. Kun kaikki eivät tiedä mitä tehdä, hyökkääjät jäävät seisomaan paikoilleen ja odottamaan syöttöä”, Pekonen ruoti.

IFK:n valmentaja Pekka Lyyski ei ollut yhtä analyyttisella tuulella. ”Tämä on totta kai hirveä pettymys. Ei oltu tänään sata lasissa”, Lyyski sanoi. ”Kun ei alussa laiteta kaikkea peliin, niin sitä on vaikea kääntää, vaikka olisi mikä taktiikka käytössä”, hän jatkoi.

Pekonen puolestaan halusi antaa vielä tunnustusta paluun tehneelle triolle. ”Ats Purje, Antti Hynynen ja Joni Nissinen toivat huiman lisän pallolliseen peliimme. Varsinkin Jonille pitää nostaa hattua. Hän pelasi edellisen kerran cupin finaalissa ja on treenannut nyt vasta viikon. Olen sitä mieltä, että Nissisen Joni on tällä hetkellä yksi lahjakkaimpia puolustuspelaajia, mitä tästä maasta löytyy. Hänellä on erittäin hyvä pelikäsitys, taito ja tarvittava kovuus. Toivotaan, että hän pysyisi nyt terveenä”, Pekonen totesi.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: