Kirjoittanut Lari Vesander | kesäkuu 29, 2012

Italia järkeili tiensä loppuotteluun

Italialaisille suurin synti ja häpeä ei ole kärsiä murskatappio, vaan menettää johtoasema. Italia ei ole koskaan hävinnyt arvokisoissa peliä, jota se on johtanut kahdella maalilla – eikä tuohon tilastoon tullut säröä EM-kisojen semifinaalissa Saksaa vastaan.

Italialaiselle jokainen tsänssi on mahdollisuus menettää jotain. ”Italialaiset ovat aina puolustuskannalla. Tuntematon on aina uhka. Tutut ja uhattomilta tuntuvatkin asiat voivat olla vaarallisia. Asiat voivat aina mennä päin honkia”, Gianluca Vialli kirjoittaa kirjassaan Italian Job.

Luultavasti siksi italialaiset ovat perinteisesti pyrkineet pitämään kiinni siitä, mitä heillä on sen sijaan, että olisivat yittäneet haalia lisää. Siksi he eivät yleensä lähde hakemaan vielä yhtä maalia. ”Italialaiset lähtevät siitä, että johtoa pitää puolustaa ja peli pitää tappaa. Me emme halua kokeilla onneamme, emme edes heikompia joukkueita vastaan. Meidän luontomme on se, että 2-0-johdossa laskemme todennäköisyydet ja riskeeraamme niin vähän kuin mahdollista”, Vialli toteaa.

Italialaiset ovat järkeilijöitä. Vialli huomasi sen itse pelatessaan Sampdorian paidassa Milania vastaan. Milan oli tuolloin voittamaton yhdistelmä ja johti 4-0. Loppuhetkillä Vialli näki kuitenkin tilaisuutensa tulleen ja kavensi pelin 4-1:een. Tämän jälkeen Vialli teki niin kuin hyökkääjiä on opetettu tekemään: hän haki pallon maalista, juoksi sen kanssa keskiympyrään ja huusi joukkuetovereitaan mukaan taisteluun.

Sitten hän alkoi järkeilemään: ”Yhtäkkiä mieleeni tuli kuitenkin kauhea ajatus. Miksi minä toimin näin? Mitä hyötyä tästä on? Yksikään joukkue ei varmasti ole noussut kuudessa minuutissa neljän maalin takaa-ajoasemasta edes tasapeliin. Joten miksi vaivautua? Eikö minun pitäisi pikemminkin hidastaa peliä? Miksi antaa heille lisää aikaa viidennen maalin tekemiseen?”

Se oli italialaista järkeilyä, ja se piti tavallaan paikkansa. Kaksi minuuttia Viallin maalin jälkeen Demetrio Albertini teki loppulukemiksi 5-1. Vialli on kuitenkin varma, ettei englantilainen tai saksalainen joukkue olisi ajatellut samalla tavalla.

”Jos englantilainen nyrkkeilijä tyrmätään viimeisessä erässä sen jälkeen kun hän on hallinnut ottelua, niin tappio harmittaa häntä mutta hän pystyy hyväksymään häviönsä jos hän tuntee antaneensa kaikkensa kehässä. Jos italialaiselle nyrkkeilijälle käy samoin, hän ei pystyisi elämään itsensä kanssa. Se olisi katastrofi. Nyrkkeilijä kävisi viimeistä erää loputtomasti läpi päässään. Hänelle se olisi ottelu, jonka hän hävisi. Ei ottelu, jonka vastustaja voitti”, Vialli vertaa.

Kun AC Milan menetti vuonna 2005 Mestareiden liigan finaalissa 3-0-johdon ja hävisi Liverpoolille rankkareilla, italialaislehdet täyttyivät spekuloinnista. Italialaiset eivät voineet käsittää, kuinka MIlan saattoi hävitä pelin, jota se oli hallinnut monen maalin johtoasemassa. Monet asiantuntijat eivät ole antaneet sitä vieläkään anteeksi Milanin silloiselle valmentajalle Carlo Ancelottille.

”Italialaiselle urheilijalle kaikista suurin rikos on olla etulyöntiasemassa ja menettää se. Italiassa on suurempi synti menettää 2-0-johto kuin hävitä 0-6”, Vialli sanoo. Selvässä johtoasemassa ei saa romahtaa. Henkisen kantin on vain kestettävä.

Ja yleensä se kestääkin. Tästä saatiin jälleen muistutus, kun Italia voitti EM-kisojen välierässä Saksan. Kun Mario Balotelli vei 36. minuutilla Italian 2-0-johtoon, hänen joukkuetoverinsa eivät hämmentyneet. He tiesivät tarkkaan mitä tehdä.

Toisella jaksolla se näytti välillä vähän epätoivoiseltakin, mutta italialaiset osaavat puolustaa epätoivon vimmalla joutumatta paniikkiin. Ja sopivan tilaisuuden tullen he osasivat myös hyökätä. 3-0 oli pari kertaa yhtä lähellä kuin 2-1, mutta yksikään Italian vastaiskuista ei ollut riskipeliä. Vaikka vastahyökkäys olisi epäonnistunut, italialaisilla olisi ollut riittävästi pelaajia puolustuksessa. Niin kuin aina tässä turnauksessa. Italiaa vastaan on turha haaveilla ylivoimahyökkäyksistä.

Se on järkevää pelaamista. Italialaista pelaamista. Siinä vaiheessa kun Saksa sai lisäajalla rankkarin, oli jo liian myöhäistä. Italia oli jo järkeillyt Saksan ulos finaalista.

MM- ja EM-kisoissa Italia ei ole koskaan johtanut kahdella maalilla ja hävinnyt tai joutunut edes tyytymään tasapeliin. Niin ei vain käy.

Siksi Istanbulin tapahtumat muistetaan. Ne olivat poikkeus.

Ottelua seuraavana päivänä Opta julkaisi paljon kertovan tilaston: Italia ei ole 31 viimeisimmässä EM-kisaottelussaan tehnyt kertaakaan enempää kuin kaksi maalia.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: