Kirjoittanut Lari Vesander | kesäkuu 30, 2012

Merkityksetöntä syöttöä ei ole

Valmentaja katsoo joukkuettaan kuin vanhempi lastaan: vahvuudet nähden ja heikkoudet hyväksyen. Tietäen, että täydellisyyteen voi pyrkiä mutta sitä ei voi koskaan saavuttaa.

Kun mietimme, miten joukkue voisi parantaa pelaamistaan, lähdemme aina liikkeelle puutteista. Mietimme, mitä joukkue tekee liian vähän ja kuinka se voisi tehdä sitä enemmän. Mietimme heikkouksia ja sitä kuinka niitä voisi vahvistaa.

Heikkouksien miettiminen käy meiltä kuin luonnostaan. Jokaisella ihmisellä on omat puutteensa. Usein ne on vielä helppo osoittaa – ja yleensä niistä on vaikea hankkiutua eroon.

Myös joukkueilla on ihmisten tavoin aina omat puutteensa. Ja aivan kuten ihminen myöskään joukkue ei voi muuttua täydelliseksi. Jos yhtä heikkoutta lähtee poistamaan, toinen tulee helposti tilalle. Pahimmassa tapauksessa muuttuja saattaa jopa unohtaa kuka hän alun perin olikaan.

Ihmistä ja joukkuetta voi kuitenkin lähestyä myös toisella tavalla. Samalla tavalla kuin rakastava vanhempi katsoo lastaan tai valmentaja joukkuettaan. Silloin päällimäisenä eivät ole puutteet vaan vahvuudet. Käsitys siitä mitä omat suojatit jo osaavat. Ajatus siitä, mitä heistä voisi vielä pienellä opastuksella tulla.

Ja juuri tällä tavalla valmentajan on lähestyttävä pelaajiaan ja joukkuettaan. Hän ei voi kiertää ympäriinsä kuuluttamassa mitä kultakin pelaajalta puuttuu ja missä tämä on huono. Hänen on saatava pelaajansa pelaamaan vahvuuksien kautta ja annettava heille roolit, jossa he voivat toteuttaa itseään. Vain sillä tavalla joukkue voi kasvaa pelaajiensa summaa suuremmaksi kokonaisuudeksi.

Kun Vicente del Bosque valmisti Espanjaa EM-kisoihin, hän olisi voinut lähestyä kisoja heikkouksien kautta. Hän olisi voinut ajatella, että joukkue tarvitsee lisää terävyyttä ja tappajan vaistoa. Hän olisi voinut ajatella maalintekovoiman puutetta.

Del Bosque ei kuitenkaan katso joukkuettaan kuin arvostelija. Hän katsoo sitä kuin isä lastaan – ja näkee vahvuudet.

Espanjan pelityyli on pitkälti peräisin FC Barcelonalta. Ja aivan kuten Barcelonan valmentaja Pep Guardiola aikaisemmin, myös del Bosque päätyi joukkuettaan katsoessaan siihen lopputulokseen, että sen ei kannata käyttää aikaansa heikkouksiin. Sen sijaan sen kannattaa vahvistaa entisestään vahvuuttaan.

Espanjalla ja Barcelonalla on sama vahvuus. Pallonhallinta. Näin on ollut jo pitkään, ja molemmat joukkueet ovat vuosien mittaan tulleet entistä vahvemmiksi. Barcelonan kausikohtaiset pallonhallintaprosentit kasvoivat Guardiolan aikana joka vuosi. Espanja on puolestaan kivunnut arvoturnauksissa vuoden 2008 EM-kisojen 56,6 prosentin pallonhallinnasta kymmenen prosenttiyksikköä ylöspäin.

Tämä on ymmärrettävää, sillä neljän vuoden aikana Espanja on siirtynyt kahdesta keskushyökkääjästä ja yhdestä puolustavasta keskikenttäpelaajasta piilokärkeen ja kahteen puolustavaan keskikenttäpelaajaan. Puolustavat keskikenttäpelaajat tunnetaan myös osuvammalla nimellä: kontrolloivat keskikenttäpelaajat.

Juuri siitä Espanjan kohdalla on kyse: kontrollista. ”Ronaldo on yksi maailman parhaista pelaajista. Hänen taitonsa ovat uskomattomat”, Espanjan puolustaja Gerard Pique sanoi ennen Portugali-ottelua. ”Mutta tämä ei ole yksilöiden taisto vaan joukkueiden. Tärkeintä on pelinhallinta. Jos meillä on pallo, Ronaldo on vähemmän mukana pelissä ja aiheuttaa meille vähemmän ongelmia.”

Ja Espanjalla toden totta on pallo. Ennen Välieräkohtaamista Espanja oli syöttänyt turnauksessa 3 211 kertaa. Se tarkoitti 83 prosenttia enemmän syöttöjä kuin mitä Portugali oli tehnyt. Tämän hetken Espanja syöttelee palloa enemmän kuin yksikään toinen maajoukkue jalkapallon historiassa. Tähän väliin joku voi kysyä, kuinka suuri osa noista syötöistä on merkityksellisiä. Vastaus: kaikki.

Espanja tekee kaiken tekemänsä pallonhallinnan kautta. Se puolustaa pitämällä palloa. Se lepää laskemalla syöttötempoa. Ja se uuvuttaa vastustajansa laittamalla nämä juoksemaan pallon perässä.

Joukkueen pelitapa muistuttaa härkätaistelua, jossa vastustaja on härkä ja pallo punainen vaate. Espanja väsyttää vastustajansa syöttömyllyllä, turruttaa heidän vaistonsa ja kun väsynyt vihollinen on vaarattomimmilaan, matadori antaa tappoiskun. (Tästäkin syytä espanjalaisfaneilla on tapana huutaa pitkän syöttömyllyn aikana olé aina, kun syöttö onnistuu. Aivan samalla tavalla kuin härkätaisteluyleisö huusi joka kerta, kun matadori väisti härän.)

Yleensä 1-0-maali riittää Espanjalle voittoon, sillä vastustaja ei pääsee palloon niin monta kertaa käsiksi, että se pystyisi luomaan kovin montaa maalipaikkaa. ”Yksinkertaisesti sanottuna: jos Espanjalla on pallo, sen vastustaja ei voi tehdä maalia. Ja Espanjalla on melkein aina pallo hallussaan. Sen takia Espanja on laskenut jälleen kerran vähemmän maaleja kuin mikään muu maa. Sen takia sitä vastaan on lauottu jälleen vähemmän kuin mitään muuta joukkuetta”, Sid Lowe kirjoittaa Guardianissa.

Ja vaikka Espanja sattuisi menettämään loppuhetkillä pallon, sen vastustaja on yleensä jo niin väsynyt, ettei se saa aikaan mitään vaarallista. Useimmiten pallonmenetykset tapahtuvat vielä sellaisilla alueilla, että niistä on vaikea saada tehokasta vastaiskua aikaiseksi. Se ei ole sattumaa, vaan osa Espanjan suunnitelmaa.

Satunnaisesta katsojasta tämä kaikki ei ole erityisen viihdyttävää, mutta se ei ole pelkästään Espanjan vika. ”Voi olla, että jalkapallossa ei ole koskaan ollut joukkuetta, jonka ylivoimaisuus olisi niin laajalti tunnustettu. Espanja kohtaa jatkuvasti bussipuolustuksia. Joukkueet pelkäävät avata peliään Espanjaa vastaan eivätkä halua tehdä muuta kuin pysyä hengissä, suojella itseään ja toivoa. Se kertoo kuinka hyvä joukkue Espanja on. Nykyinen taktiikka on ehkä vaikeuttanut Espanjan hyökkäyspeliä, mutta samalla se on helpottanut suuresti heidän puolustamistaan”, Sid Lowe kirjoittaa.

Jos teistä tuntuu, että Espanja syöttelee enemmän ja laukoo vähemmän, olette aivan oikeassa: Neljä vuotta sitten Espanja syötti laukausta kohti 33 kertaa. Vuoden 2010 MM-kisoissa joukkue antoi 44 syöttöä per laukaus. Nyt vastaava luku on 58.

Espanja ei voi pelata enää yhtä viihdyttävästi kuin neljä vuotta sitten. Se ei toimisi, koska sen vastustajilla on ollut neljä vuotta aikaa murtaa joukkueen pelitapaa. Ja koska Espanja pelaa samalla tavalla kuin Barcelona, koodinmurtamistyö on ollut ympärivuotista. Sitä ei television perusteella aina uskoisi, mutta Espanjalle voittaminen on nykyään paljon haastavampaa kuin aikaisemmissa arvoturnauksissa.

Ja vaikka Espanja pelaisi täsmälleen samalla tavalla kuin neljä vuotta sitten, osa katsojista pitäisi sitä silti tylsänä. Ihmiset ovat katselleet Espanjan pelaavaan tikitakaa neljän vuoden ajan. Barcelona on pelannut samalla tavalla vielä pidempään. Kun molemmat joukkueet ovat vielä menestyneet ja pelanneet lähes kaikissa mahdollisissa finaaleissa, monet tv:n katsojat ovat kyllästyneet näkemäänsä: taasko tätä pallonpyörittelyä?

Tällaisessa reaktiossa ei ole mitään uutta. Suomessakin osa katsojista alkoi kyllästyä Ajaxin pallotteluun 1990-luvun puolivälissä, mutta silloin joukkueen tylsäksi haukkumisesta ei tullut trendiä, koska Ajaxissa pelasi myös Jari Litmanen.Nyt Ajaxia muistellaan lämmöllä. Niin tehdään Espanjankin kanssa vielä vuosikymmenten päästä.

Espanjan pelin tyylipisteistä on puhuttu jo liikaakin. Joukkueen pelitavan kauneudesta on jauhettu vuosikausia, ehkä nyt voimme vihdoin antaa tunnustusta myös Espanjan systeemin tehokkuudelle. Jos pystymme katsomaan silmiä hivelevien yhden kosketuksen syöttöjen tai päättömältä vaikuttavan keskialueen pallottelun ohi, voimme nähdä mikä syöttömyllyn todellinen tarkoitus on.

Se on tämä: Merkityksetöntä syöttöä ei ole. Siinä on koko Espanjan ja Barcelonan peli pähkinänkuoressa. Jokaisen syötön takana täytyy olla ajatus.

Siinä piilee Espanjan pelityylin todellinen ydin. Sen kauneus ja samalla myös vaikeus. Monet valmentajat ovat yrittäneet kopioida Barcelonan pallonhallintaprosenttia, mutta ilman ajatusta se on vain tyhjä luku. Todellinen arvo ei ole siinä, minne syöttää vaan siinä miksi syöttää.

Kävi sunnuntaina loppuottelussa miten tahansa, Vicente del Bosque voi katsoa lastaan ylpeänä.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: