Kirjoittanut Lari Vesander | heinäkuu 24, 2012

Aavikkomiehen opettavainen visiitti

Kun tulin maaliskuun lopussa mainneeksi blogitekstin lopussa Vjatseslav Zahovaikon mahdollisena varamiehenä Ilja Venäläiselle, en tiennyt millaisen kiven otin kantaakseni. Tuosta tekstistä alkoi Zahovaiko-painajaiseni, joka näyttää neljän kuukauden jälkeen tulevan vihdoin päätökseensä.

Jokainen Rocky III:n nähnyt tietää, mitä tarkoittaa tiikerin katse. Apollo Creed vie tuossa elokuvassa mukavuusalueelleen jämähtäneen ja mestaruutensa menettäneen Rocky Balboan slummialueen harjoitussalille ja pakottaa hänet katsomaan nuoria nyrkkeilijöitä silmiin.

”Näetkö tuon katseen? Sinun täytyy saada tuo katse takaisin. Sinun täytyy saada tiikerin katseesi takaisin”, Apollo sanoo. Tiikerin katse on tyly silmäys, jonka kissapeto antaa saalilleen ennen kuin se iskee sen kimppuun. Se on nälkää, halua ja vaaraa. Se on merkki nälästä, halusta ja vaarasta, jotka riittävät siirtämään vuoria.

Apollon sanat tulivat mieleeni, kun näin ensimmäisen kuvan Vjatseslav Zahovaikosta tämän tultua Kuopioon. Zahovaikon katse oli ”Eye of the Tigerin” täydellinen vastakohta. Keskuskenttää ei mittaillut silmillään nälkäinen tiikeri vaan säyseä, pulskean oloinen ja hiukan alistunut kotikissa. Mies aavikolta.

Hyökkääjät elävät maaleista. Jo kaksi maalitonta ottelua alkaa näkyä hyökkääjän otteissa. Kolmas maaliton peli on jo katastrofi. Rentous katoaa, hymy häviää ja epävarmuus valtaa mielen. Apina kiipeää selkään.

Maalin tekeminen on kiinni paitsi taidosta, myös henkisestä puolesta. Olen elämäni aikana nähnyt monta kuivasta kaudesta kärsivää hyökkääjää. Selkään kiivennyt apina on klisee, mutta se on osuva sellainen. Maalittomattomuus vie ilon pelistä, hymyn naamasta, pilkkeen simistä ja lopulta myös ryhdin. Rentous muuttuu stressiksi.

Mutta silti en ole nähnyt mitään vastaavaa kuin Vjatsheslav Zahovaikon katse. Zahovaikon maalittomuuden kutsuminen kuivaksi kaudeksi on vähättelyä. Tämä mies oli ollut aavikolla kohta vuoden. Edellinen maali syntyi toukokuussa 2011 Uruguayta vastaan. Ja se oli oikeastaan pelkkä yksittäinen keidas.

Seurajoukkueessa Zahovaiko oli tehnyt tmaalin viimeksi vuonna 2009. Uruguayta vastaan syntynyt osuma oli hänet ainut virallinen maalinsa lähes kolmeen vuoteen.

Ja silti minä olin vinkannut häntä blogissani Ilja Venäläisen varamieheksi. Tämä oli minulle kenties koko Zahovaiko-painajaisen pahin puoli. Kaikesta edellä olevasta huolimatta olin uskonut, että viron (entisestä) maajoukkuemiehestä voisi olla KuPSille hyötyä. Miksi? Koska hänen numeronsa näyttivät hyviltä.

Sitä on vaikea uskoa, mutta tämä kaveri oli maailman tehokkain maalintekijä vuonna 2006. Zahovaiko viimeisteli silloin seurajoukkueelleen 42 maalia. 1,2 maalia liigaottelua kohti. Se oli enemmän kuin kellään toisella pääsarjapelaajalla sinä vuonna. Hän oli riittävän pitkä target-hyökkääjäksi (187 cm), tehnyt urallaan tukun maaleja ja oli ilman seuraa. Nyt tiedämme, mistä jälkimmäinen kohta johtui, mutta Wikipedian perusteella Zahovaiko näytti kelvolliselta kaverilta.

Se olikin sitten ainut paikka, jossa virolainen pystyi enää vakuuttamaan. Kun näin aavikkomiehen katseen, ymmärsin miksi hän oli vapaana. Numerot kuivuivat kasaan, usko karisi, ja sydämeni jätti lyönnin välistä. Minut valtasi paniikki, joka vain syveni, kun tulin vihdoin viimein kysyneeksi blogiini kommentoineelta virolaiselta asiantuntijalta mielipidettä Zahovaikosta.

”Zahovaikosta on vaikea olla mitään mieltä. Hän on pelannut viimeksi säännöllisesti kolme vuotta sitten Virossa”, asiantuntija vastasi. ”Toki hän on tehnyt paljon maaleja, mutta niitä ei pitäisi oikeastaan laskea, koska ne on tehty lähinnä lapsia ja amatöörejä vastaan. Ja koska hän ei ole pelannut viime vuosina, hän on todennäköisesti muuttunut entistäkin huonommaksi.”

Kommentoija yritti pehmittää tilannetta vielä parilla lauseella, mutta viesti oli uponnut jo perille tuppea myöten. Olin mennyt Wikipedia-skouttauksessa vauhdilla metsään, ja nyt KuPS oli toiminut samoin.

Sopimuksen julkistamisen jälkeen joku KuPS-kannattajista oli löytänyt netin uumenista videopätkän Zahovaikon maalin Uruguayta vastaan. Tartuin videoon kuin viimeiseen oljenkorteen. Laitoin filmin pyörimään ja odotin ihmettä. Sitä ei tullut. Zahovaikon osuma oli sutaisu, jonka maalivahti hörppäsi etukulmasta kulmatilanteessa.

Videon katsomisen jälkeen en voinut enää kuin odottaa ja toivoa, että Zahovaiko paiskisi edes niin paljon töitä, ettei hänen surkeuttaan huomattaisi. Aluksi hän yrittikin. Honkkelin oloinen hyökkääjä koikkelehti kentällä raajat levällään, ja onnistui tekemään toisessa pelissään maalin IFK Mariehamnia vastaan.

Sen maalin myötä minussa heräsi vihonviimeinen toivonkipinä. Tämä oli sentään se hyökkääjä, jota Floran silloinen valmentaja Pasi Rautiainen pussasi aina kun maalitykki palasi milloin missäkin ulkomaisessa seurassa näytillä oltuaan takaisin vanhaan joukkueeseensa. Tuon tarinan pointti oli kuitenkin siinä, että hurjasta yrityksestään huolimatta Zahovaiko joutui aina palaamaan takaisin Tallinnaan – ja kun hän vihdoin pääsi ulkomaille, hän ei pärjännyt siellä.

Suomi ei tehnyt poikkeusta tähän asiaan. IFK:ta vastaan tehty maali oli keidas, jonka jälkeen Zahovaiko palasi jälleen aavikolleen ja alkoi sopeutua elämäänsä kamelina, joka pärjää yhdellä maalina seuraavat kolme vuotta.

Eikä se näyttänyt hirveän hankalalta. Kentän laidalta näytti siltä, että aavikosta oli tulltu Zahovaikolle luonnollinen elinympäristö, jonne hän oli sopeutunut. Hänen oli ollut pakko. On hyökkääjiä, joiden psyyke ei kestä kolmen ottelun maalittomuutta. Sellaista hyökkääjää, jonka henkiseen kanttiin kolmen vuoden maalittomuus ei vaikuttaisi, ei ole syntynytkään.

Aavikolla selviytyminen vaatii tietynlaista toimintaa tai pikemminkin toimettomuutta. Jatkuva epäonnistuminen käy voimille, mutta mikäli ei edes yritä tosissaan, epäonnistumisia on helpompi kestää. En tiedä milloin tämä tarkalleen ottaen tapahtui, mutta jossain vaiheessa alkukautta Zahovaiko lopetti yrittämisen. Raajat eivät enää tehneet luonnottomia kaaria. Hyökkääjä siirtyi koikkelehtimisesta lönkyttelyyn ja sitten kävelyyn.

Ei sillä, että Zahovaikolla olisi ollut ominaisuuksiensa puolesta varaa löysäilyyn. Heti ensimmäisissä otteluissa paljastui, että hän oli pitkäksi mieheksi yllättävän surkea pääpelaaja. Hän ei ollut vahva eikä voittanut kaksinkamppailuja. Keskenkuntoisuuden takia oli vaikea sanoa oliko hän hidas vai pelkästään verkkainen, mutta nopea hän ei varmasti ole ikinä ollutkaan. Kaikkein yllättävintä oli kuitenkin se, että Zahovaiko ei osannut laukoa.

Oli pelaaja fyysisesti ja henkisesti miten keskenkuntoinen tahansa, laukauksen pitäisi olla viimeinen asia jonka hän menettää. Tästä syystä en voinut olla ajattelematta, että Zahovaikolla ei koskaan ollutkan kunnon kutia. Se miten hän oli onnistunut tekemään Viron liigassa 151 maalia, oli minulle koko ajan suurempi arvoitus.

Jos Zahovaikon KuPS-pesti pitäisi tiivistää yhteen hetkeen, se olisi maalipaikka toukokuun 5. päivänä pelatun MyPa-matsin toisen jakson alussa. Tilanne oli 1-1, kun Zahovaiko sai pallon 20 metrin päässä maalista. MyPan maalivahti oli jo ulkona tilanteesta. Virolaisen ei olisi tarvinnut kuin laittaa pallo tyhjänä ammottavaan maaliin. Zahovaiko sijoitti pallon sisäterällä löysässä kaaressa maalin yli. Hetkeä myöhemmin MyPa sai vapaapotkun ja teki siitä voittomaalin.

Tuo tuhlaus oli se hetki, jolloin useimmat menettivät lopullisesti uskonsa Zahovaikoon. Se oli lopullinen alamäen aloitus, jonka jälkeen Zahovaiko vetäytyi omalla aavikolleen. Kun virolainen sattui pääsemään kentälle, hän vaelteli omilla dyyneillään. Kun hän ei päässyt, hän näytti etääntyvän maanmiehensä Sander Purin kanssa muusta joukkueesta.

Heinäkuun alussa Zahovaiko laitettiin hakemaan vauhtia KuPSin reservijoukkueesta. Virolainen oli palannut kuitenkin niin syvälle aavikolleen, ettei hän osunut avopaikasta edes kolmosdivarin matsissa. Tähän oli tultu. Kun KuPS-valmentaja Esa Pekonen laittoi sunnuntaina Zahovaikon avaukseen antaakseen lepoa ykköshyökkääjäksi nousseelle Ats Purjelle, hänen piti vaihtaa Zahovaiko tauolla pois kentältä. Pekosen ei olisi ollut pakko, peli oli jo 0-3, eikä KuPSilla ollut enää mitään voitettavaa. Zahovaiko oli kuitenkin niin surkea, ettei häntä kestänyt katsella edes pelaajakierrätyksen varjolla.

Ottelun jälkeisenä päivänä kuulin ensimmäisen hyvän Zahovaiko-uutisen pitkään aikaa: KuPS oli fiksusti tehnyt hyökkääjän sopimukseen yksipuolisen purkupykälän, jonka seura voi aktivoida heinäkuun lopussa. Se oli helpottava uutinen.

Olen iloinen siitä, että Zahovaiko-painajainen tulee vihdoin päätökseen. Niin on varmasti moni muukin. Silti on paikallaan kysyä, mitä tästä tarinasta voi oppia. No, ainakin sen, että kenenkään (ei edes eikä varsinkaan) toimittajan kannatta suositella sivulauseessakaan pelaajaa, jota ei ole koskaan nähnytkään. Minun olisi pitänyt kysellä Zahovaikosta enemmän viimeistään siinä vaiheessa, kun hän tuli testiin eikä vasta silloin, kun hänen kanssaan oli tehty sopimus.

Suuremmassa mittakaavassa Zahovaikon tapausta voi pitää esimerkkinä siitä, miten tilastoja pitäisi lukea. Zahovaikon tapauksessa minun olisi pitänyt kiinnittää huomio vuosikausia sitten tehtyjen maalien sijaan siihen, kuinka vähän hyökkääjä oli pelannut viimeisen kolmen vuoden aikana. Monissa tapauksissa se, mitä pelaaja ei ole viime vuosina tehnyt vaikuttaa hänen lähitulevaisuutensa otteisiin enemmän kuin se mitä hän on tehnyt joskus vuosia sitten.

Zahovaikon tapaus on ajankohtainen siksikin, että Suomen siirtoikkuna aukeaa kohta ja monet seurat etsivät vahvistuksia. Valinnanvaraa riittää, sillä vapaita pelaajia on maailmalla nyt paljon. Arviolta 25 prosenttia ammattilaisjalkapalloilijoista on tällä hetkellä työttömänä. Se tarkoittaa, että Suomeen on tyrkyllä aiempaa enemmän aiempaa paremmilla CV:llä varustettuja pelaajia. Ansiolistan ei saa silti antaa hämätä. Suomessa pelikausi on lyhyt ja tiivistahtinen. Henkisesti ja/tai fyysisesti kuntonsa kadottanutta pelaajaa on vaikea saada uudestaan iskuun niissä olosuhteissa – varsinkaan jos tällä ei ole motivaatio kunnossa.

Kaiken tämän jälkeen olin iloinen kuullessani, että KuPS oli kääntynyt uusia pelaajia etsiessään viime kaudelta tutun Alain Bonon puoleen. Vielä iloisempi olin kuitenkin kuullessani toimitusjohtaja Jarmo Heiskasen sanovan, että he haluavat testata Bonoa ennen sopimuksen tekemistä nähdäkseen missä kunnossa hän on. Ehkä en ollut ainut, joka otti Zahovaikosta opikseen.

Zahovaiko on pelannut KuPSissa 528 minuuttia, hankkinut kolme keltaista korttia, yhden ulosajon ja tehnyt yhden maalin. Kuka tahansa virolaisen tilalle KuPSiin tuleekin, hän pärjää joukkueessa varmasti edeltäjäänsä paremmin.

 


Responses

  1. Muistin virkistykseksi – näin kirjoitin Zahovaikosta maaliskuun lopussa:

    En tiedä mitä tekisin Pekosen asemassa. Luultavasti saman kuin hänkin: Peluuttaisin Purjetta vielä yhdessä harjoitusottelussa keskushyökkääjänä ja toivoisin, että hänestä kuoriutuisi loistosentteri.

    Jos tätä ihmettä ei kuitenkaan tapahdu, KuPSilla on erilaisia vaihtoehtoja. Ensimmäinen on tehdä sopimus Purjeen kanssa, rukoilla että Venäläinen pysyy kunnossa ja toivoa että budjetissa on tilaa loppukaudesta ainakin yhdelle sentterilainalle. Toinen on päästää Purje menemään ja toivoa, että hänet voi hankkia vielä kesken kauden, jos hätä yllättää.

    Kolmas vaihtoehto on jatkaa viikonloppuna tutuksi tulleella virolaislinjalla ja pirauttaa Vjatsheslav Zahovaikolle. Vuonna 2006 maailman tehokkaimman hyökkääjän titteliä kantanut 187-senttinen maajoukkuehyökkääjä on Purjeen tavoin ilman seuraa.

    Tosin viime vuosina Zahovaikon ruuti on ollut kosteampaa. Viimeisen parin kauden aikana hän on ilmeisesti tehnyt vain yhden maalin virallisissa otteluissa (Uruguayta vastaan toki) ja lisäksi häneltä puuttuu pelituntumaa.

    Zahovaikon ja Purjeen tapaukset todistavat oikeastaan sen, että KuPSin ongelmaan ei ole helppoja ratkaisuja. Jos olisi, ne olisi otettu käyttöön jo ajat sitten.

  2. Jotenkin aika valitettavan moneen kohtaan Zahovaikon nimen tilalle sopisi Forssell..

    • Yksi jalkapallon suurista arvoituksista on se, kuinka hyökkääjät kadottavat ensin maalivireensä, sitten itseluottamuksensa ja lopulta uransa. Maalien tekeminen on automaatio, joka joko toimii tai ei. Automaatio rakennetaan toistoilla ja sen kautta hyökkääjästä tulee parhaimmillaan luonnonvoima, joka toimii vaistoilla. Ei myrskykään mieti minne puhaltaa vaan antaa palaa.

      Kun maalittomia pelejä tulee, automaatio katoaa. Hyökkääjä alkaa kyseenalaistamaan itsensä ja miettii liikaa tekemisiään. Pähkäillessä katoavat ne sadasosat ja kymmenykset, joissa valtaosa maaleista isketään. Samalla menee rentous. Osa itsekkäistä maalitykeistä näyttää streesantuneilta normaalistikin, saati sitten jos rysä ei ole heilunut pariin peliin/kuukauteen.

      Tämä diagnoosi sopii lähinnä Forsselliin. Zahovaikosta en välttämättä sanoisi, että peto on kesytetty, koska epäilen, ettei mitään petoa ehkä alun perinkään ollut.

  3. Slava oli jo viimeisenä Floran kautenaan varsin yössä ja tuntui pyörivän mukana lähinnä vanhoilla meriiteillä. Valitettavasti Kuwaitin reissun jälkeen ura on ollut rankassa laskussa. Takaisin Floraan vai johonkin Viron pienemmistä seuroista?

  4. Heh. Thanks for the shout-out in the article. Thinking back of what I posted on this blog before the season, I think I was right about all the Estonian players: Zahho will be bad, Purje will be great, Puri will not be as good as Purje.

    • I agree. I was confident about Purje too – and it was safe to do so, because I’ve been watching him in Turku for two seasons. He’s been great this season, no doubt about it.

      Puri is an enigma to me. Is he half-fit? Does he have problems with attitude? What the heck is going on? At the start of the season he tried too hard. Now it seems he is not trying at all. During the matches he spends as much time away from his teammates as he can. If I was a 24-old professional footballer with no certainty about my future, that’s not exactly what I would do.

      I don’t know. It might be that he’s disappointed with himself. Whatever it is, he is not handling it well. It seems Puri has done the same thing as Zahovaiko: He has given up. In big picture that could be more hazardous to Puri than it is for Zahovaiko. Zahovaiko has less potential than Puri and at 31 hardly any future abroad. Puri is gifted, but if he goes on like this, he would do a lot harm to his future as a professional footballer.

      I mean, there’s a lot of gifted professional footballers without job right now. If a word spreads around that you have an attitude problem, the next job you’re looking for would probably go to someone how doesn’t have that problem.

  5. I think Puri is naturally very quiet and shy. Maybe in the beginning of the season he was told to calm down a bit and he took it to heart?

    On the other hand the existence of his talent might be exaggerated slightly. Other than tackling Kaka once, he hasn’t been good anywhere outside of Estonia. His twin brother is a good player in Estonia but not much more. Maybe he just got lucky to play well against Brazil? There are plenty of 24 year old ’ok’ midfielders in Estonia as well. There is no reason Puri has to be a really good player.

  6. Slavalle löytyi uusi osoite Sillamäeltä, kun paikallinen Kalev nappasi miehen siirtotakarajalla riveihinsä.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: