Kirjoittanut Lari Vesander | elokuu 11, 2012

Kun maan tavasta tulee rikos

Rationalistisella humanismilla on Italiassa pitkät perinteet. Niiden varaan rakentuu maan tuorein jalkapalloskandaali.

Kun Emanuele Pesoli kuulee tuomionsa, hän ei usko eikä hyväksy sitä. Järkytyksestään toivuttuaan puolustaja menee Italian jalkapalloliiton Roomassa sijaitsevan päämajan portille ja kahlitsee itsensä siihen. Samalla hän aloittaa nälkälakon.

Italiassa oli vuosina 1945-1990 kaksi suurta poliittista ja yhteiskunnallista vaikuttajaa. Ne olivat katolinen kirkko ja kommunistinen puolue. Kumpikin korosti muiden auttamista ja yhteistä hyvää. Molemmat tahot vain vahvistivat maassa elävää rationalistisen humanismin kulttuuria.

Jo Macchiavelli oli sitä mieltä, että intressittömässä tilanteessa on parempi auttaa muita kuin vahingoittaa heitä. Jos joku tarvitsee apua, eikä auttamisesta ollut haittaa itselle, niin silloin häntä autetaan. Tämä ajattelumalli ulottuu Italiassa kaikkialle, eikä jalkapallokenttä ole poikkeus.

”Jalkapallossa tämä tulee esiin hieman ikävällä tavalla, erityisesti Serie B:n viimeisillä kierroksilla. Jos joukkue ei tarvitse viimeisillä kierroksilla pistetä, se saattaa lahjoittaa ne niitä tarvitsevalle vastustajalleen”, Gianluca Vialli kirjoittaa kirjassaan Italian Job.

”Kun pelikalenteri julkaistaan kesällä, valmentaja ja seurajohtaja tutkivat yhdessä viimeistä kuutta peliä ja toteavat: ’Näitä joukkueita vastaan homma on ok. Jos he tarvitsevat pisteitä, me annamme ne heille, ja jos me taas tarvitsemme pisteitä, he auttavat meitä…'”, Vialli kuvailee.

Jos molemmat joukkueet tarvitsevat pisteitä tai jos kummallakaan ei ole panosta, ottelusta tulee reilu. ”Mutta jos toinen joukkue on kuivilla ja toinen epätoivoinen, lopputulos on usein kirjoitettu jo etukäteen valmiiksi. Siksi monet vedonlyöntitoimistot eivät ota loppukauden peleistä vetoja vastaan. Italiassa ollaan varmoja siitä, että seurat toimivat näin.”

”Itse asiassa, Italiassa pidetään seuraa julmana ja itsekkäänä, mikäli se ei anna vastustajalleen pisteitä tämän tarvitessa niitä. Sitä pidetään rikoksena maassa, jossa ajatellaan, että ensi vuonna kenkä voikin olla toisessa jalassa”, Vialli vertaa.

Ulkomailla pelanneena ja valmentaneena hän tietää, etteivät asiat ole kaikkialla samoin. ”Englannissa tilanne ei voisi olla erilaisempi. Ehkä italialainen ajattelutapa on heille liian rationaalinen. Tai ehkä kyse on siitä, että se on vääränlaista järkeilyä.”

Pesoli on raivoissaan. On vähättelevää sanoa, että hänen oikeustajuaan on loukattu. Jos hän on tehnyt jotain, niin se on ollut maan tapa.”Olen äärimmäisen loukkaantunut. Haluaisin päästä kasvokkain niiden kanssa, jotka minua syyttävät”, Pesoli pauhaa Gazzetta dello Sportille.  

Miltä loppukauden rationalistinen humanismi näyttää ulkopuolisen silmin? Siitä saa hyvän kuvan amerikkalaisen Joe McGinnissin kirjasta The Miracle of Castel di Sangro. Viimeisille sivuilleen saakka kirja on tosielämän satu siitä, kuinka pieni kyläseura nousee Serie B:hen ja onnistuu säilyttämään sarjapaikkansa siellä kaudella 1996-1997.

Viimeisellä kierroksella kaikki muuttuu. Castel di Sangro on jo varmistanut sarjapaikkansa, mutta sen viimeinen vastustaja Bari tarvitsee vielä pisteitä noustakseen Serie A:han. Italialainen Il Sistema pitää huolen siitä, että Bari myös saa haluamansa pisteet. Castel di Sangron pelaajat tietävät jo etukäteen häviävänsä ottelun.

Tämä ei sovi McGinnisin oikeustajuun. Kun pelaajat puhuvat bussissa siitä, kuinka monella maalilla heidän pitäisi hävitä (3-1) ja missä vaiheessa ottelua avausmaalin pitäisi tulla (heti alussa), McGinnis alkaa raivota heille. Pelaajat vaativat, ettei Joe saa kirjoittaa heidän keskustelustaan kirjassa. Tämä kieltäytyy.

”Tämä on se hinta, joka sinun täytyy maksaa siitä, että olet americano. Elämässämme on puolia, joita ulkopuolinen ei yksinkertaisesti voi ymmärtää. Tämä on yksi niistä. Ja koska olet asian suhteen niin intohimoinen, kiroat sen mitä et voi ymmärtää”, joukkueen maalivahti Massimo Lotti selittää.

”Kaikella kunnioituksella, olet amerikkalainen, joka tuli seuraamaan meitä vain yhden kauden ajaksi. Nyt sinä lähdet kotiin, mutta meidän on jäätävä. Meidän on oltava täällä koko uramme, koko elämämme”, Lotti muistuttaa.

Hän vetoaa amerikkalaiseen ystäväänsä: ”Italiassa uran tekeminen tarkoittaa monia tyytymättömyyden hetkiä. Sitä joutuu sulkemaan silmänsä ja pitämään nenästään kiinni – ja vielä tärkeämpää on pitää suunsa kiinni. Se ei ole hyvä juttu, mutta se on elämää. Toivon, että ymmärrät sen edes jollain tasolla.”

McGillis ei ymmärrä. Hän ei edes halua ymmärtää. Hän katsoo, kuinka seuran johtaja tulee tuijottamaan pelaaji varmistaakseen, ettei kukaan lipeä Il Sistemasta. Pelko on turha. Bari tekee avausmaalin 20 sekunnin pelin jälkeen, voittaa 3-1 ja nousee Serie A:han. Myöhemmin McGillis käy raivoamassa lisää paitsi pelaajille, myös seuran johtajalle. Hän kirjoittaa tapahtumista kirjaansa, jossa satu saa katkeran lopun.

15 vuotta myöhemmin Barilta vähennetään viisi pistettä ottelutulosten järjestelyjen vuoksi. Eikä se ole yksin. Tutkimusten alaisena on kaikkiaan 22 seuraa, 61 ihmistä ja 33 ottelua. Isoa osaa niistä ei voi selittää edes maan tavalla. Järkeily on muuttunut juonitteluksi. Kuviot ovat levinneet Italiasta Unkariin, Aasiaan ja Etelä-Amerikkaan.

Lecce pudotetaan pois Serie B:stä. Lukuisille muille seuroille, pelaajille, valmentajille ja seurajohtajille satelee rangaistuksia. Takavuosien maalitykki Giuseppe Signori saa viiden vuoden pannan. Atalantan kapteeni Cristiano Doni saa 3,5 vuoden pelikiellon.

Pesolin entiseltä seuralta Sienalta vähennetään kuusi pistettä. Päälle mätkäistään 100 000 euron sakot. Sienan rangaistukset ovat peräisin kaudelta 2010-11, jolloin se nousi Serie A:han. Joukkueen silloinen päävalmentaja Antonio Conte saa kymmenen kuukauden toimitsijakiellon, koska ei kertonut viranomaisille ottelutulosten järjestämisestä vaikka oli niistä tietoinen.

Pesolia uhkaa puolestaan kolmen vuoden pelikielto laittomasta vedonlyönnistä. ”Tämä on rankka protesti, mutta he ovat pilaamassa elämäni jonkin sellaisen takia, jota en ole tehnyt. Pysyn täällä, kunnes en enää pysty”, porttiin kahliutunut 31-vuotias puolustaja vakuuttaa.

Mitä muuta hän voisikaan tehdä? Minne muualle hän voisi mennä? Hänen on oltava täällä koko elämänsä. Senkin jälkeen, kun maan tapa on muuttunut.


Responses

  1. Tulee heti mieleen vanha Isä Camillo elokuva 50 -luvulta, jossa nuo toisen maailmansodan jälkeiset mahdit, kirkko ja kommunistit, järjestävät jalkapallo-ottelun toisiaan vastaan. Lopussa ilmenee kummankin osapuolen lahjoneen tuomarin.

    Synkeää on.

    • John Foot kirjoitti teoksessaan Calcio – a history of Italian football: ”Vuoteen 2006 mennessä italialainen jalkapalloilu oli muuttunut pitkälti toisen tv-”urheilulajin” – amerikkalaisen show-painin – kaltaiseksi: se oli väkivaltaista, liioiteltua, naurettavaa, hysteeristä ja täysin feikkiä.”

      Italiassa jalkapalloilu taistelee uskottavuutensa puolesta. Keinot ovat kovat ja ne tuntuvat maan tapoihin tottuneiden mielestä varmasti kohtuuttomilta. Mutta muitakaan keinoja ei ole jäljellä. Ottelutulosten järjestäminen on jalkapallon suurin uhka.

      Vuonna 1994 brittilehti The Sun kertoi Bruce Grobbelaarin, Hans Segersin ja John Fashanun ottaneen lahjuksia ottelutulosten järjestämisestä. Valamiehistö ei päässyt yksimielisyyteen kolmikon ja malesialaisen liikemiehen Richard Limin syyllisyydestä, mutta vahinko oli silti jo tapahtunut. Kirjailija Nick Hornby totesi tuolloin Financial Timesissa, että ottelutulosten järjestäminen kutistaa kaikki muut jalkapallon ongelmat. “Ensin alamme epäillä onko näkemämme totta. Sitten lakkaamme välittämästä. Ja ilman välittämistä, millään ei ole väliä.”


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: