Kirjoittanut Lari Vesander | elokuu 16, 2012

Piacenza on entistäkin hiljaisempi

Tiesin Piacenzasta vain yhden asian. Nyt sitäkään ei ole enää olemassa.

Huhtikuussa 2001 kävelin italialaisten ystävieni kanssa Piacenzassa. Oli sunnuntai ja koko kaupunki oli hiljentynyt. Kukaan meistä ei tuntenut kaupunkia, joten harhailimme ympäriinsä. Aika tuntui pysähtyneen kuumilla ja kapeilla kivikaduilla.

Tapaamispaikka oli valittu puhtaasti sijainnin perusteella. Minä olin ollut Torinossa, ystäväni tulivat Bolognan läheltä Imolasta. Kun Torinon ja Bolognan väliin veti viivan, Piacenza oli aika tarkalleen sen puolivälissä. Olimme tulleet kirjaimellisesti puolimatkaan toisiamme vastaan.

Tähän väliin olisi mukava kertoa, että Piacenza teki meihin kaikkiin lähtemättömän vaikutuksen. Totuus on kuitenkin toisenlainen. Piacenza oli pieni ja hiljainen paikka, josta tiesin ja tiedän edelleen vain yhden asian: jalkapalloseura Piacenza Calcion.

Paitsi, että Piacenza Calciota ei enää ole. Inzaghin hyökkääjäveljesten kasvattajaseura julistettiin kesällä vararikkoon, minkä jälkeen se lakkautettiin. Yhtäkkiä Piacenza oli entistäkin hiljaisempi paikka.

Piacenza pelasi 1990- ja 2000-luvulla kaikkiaan kahdeksan kautta Serie A:ssa, mutta se ei silti ole viime vuosien suurin italialaisruumis. Kaikkiaan 26 kautta Serie A:ssa pelannut Triestina kuopattiin myös. Samoin kuin Foggia, jota vielä toissa kaudella valmensi legendaarinen Zdenek Zeman. Fabio Capellon kasvattajaseura, ylimmän sarjatason vakiokasvoihin 1950- ja 60-luvulla kuulunut SPAL koko saman kohtalon.

Seurakuolemat eivät ole Italiassa uusi asia. Esimerkiksi Triestina jouduttiin perustamaan uudestaan jo vuonna 1994. Fiorentinalle tehtiin sama temppu vararikon jälkeen vuonna 2002. Viime vuosina ne ovat kuitenkin yleistyneet hälyttävästi.

Viime kauden päätteeksi Italiassa lopetettiin kaikkiaan 11 seuraa. Näistä seuroista vain kolmelle (Foggialle, Tarantolle ja SPAL:lle) myönnettiin lupa aloittaa uudestaan Serie D:stä., ja niin ne varmasti tekevätkin. Muutaman seuran ylösnousemus ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että Italiassa seuramäärät ovat viime vuosina kääntyneet laskuun.

Kaudella 1990-91 Italiassa oli 146 ammattilaisseuraa. Nyt niitä on neljännes vähemmän, ja trendi näyttää vain kiihtyvän. Kahden seuraavan vuoden aikana ammattilaisseurojen määrää on tarkoitus laskea vielä lisää, sillä yhä harvempi seura pystyy täyttämään taloudellisia velvoitteitaan ja pitämään olosuhteitaan kelvollisessa kunnossa.

Yksi syy tähän ovat italialaista jalkapalloilua runnelleet vedonlyöntiskandaalit. Oli taso mikä tahansa, jalkapallojoukkue tarvitsee toimiakseen paljon vapaaehtoisia. Ihmisiä, jotka tekevät talkootyötä ja uskovat olevansa oikealla asialla. Välittäminen pitää jalkapalloseurat hengissä.

Ja viime vuosina italialaisista jalkapalloseuroista on ollut vaikea välittää. Maassa oli hädin tuskin selvitty vuoden 2006 Calciopolista, kun viime kesänä räjähti uusi mätäpaise. Nyt vedonlyöntivyyhdissä tutkitaan kaikkiaan 33 ottelua. Yksi tutkinnanalaisista seuroista on edesmennyt Piacenza, jolta vähennettiin viime kaudeksi neljä pistettä. Tähän kauteen Piacenza olisi lähtenyt 11 miinuspisteestä, mutta kuten nyt tiedämme, seura päätyi lopulta toisenlaiseen monttuun.

Eikä siinä vielä kaikki. Tutkinnanlaisina on kaikkiaan 22 joukkuetta. Niistä ainakin 15:lle määrättiin pisterangaistuksia. Lisäksi neljä muuta seuraa on jo saanut sakot. Viime kaudella pisteitä vähennettiin yhdeksältä joukkueelta. Kaksi seuraa pudotettiin kokonaan sarjasta ja neljä selvisi sakoilla.

Piacenzan kohtalo oli todennäköisesti kuitenkin vasta alkua. Kun seuroista ja koko seurajalkapalloilusta välittäminen muuttuu saapasmaassa koko ajan hankalammaksi, hiljaisuus on leviämässä muuallekin Italiaan.


Responses

  1. Jutun lähteenä olen käyttänyt When Saturday Comen artikkelia, joka löytyy täältä: http://www.wsc.co.uk/wsc-daily/1151-august-2012/8924-the-number-of-professional-clubs-in-italy-is-falling

    Jutussa on eräs pätkä, jossa on tuttu kaiku: ”Their players went unpaid for most of last season despite always being near the top of their group, so their fate was not surprising.”

    Siinä puhutaan Tarantosta, mutta teksti on tuttua suomalaiseenkin silmään. Seurakuolemat eivät tule ykskaksyllättäen. Yleensä viikatteen heilahdusta edeltää yksi tai kaksi kohtuutonta kaikki-tai-ei-mitään-riskiä. Ja kun sellaisen tien valitsee, niin lopputulos on selvä, sillä jossain vaiheessa lopullinen vastaus on väistämättä ”ei mitään”.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: