Kirjoittanut Lari Vesander | syyskuu 11, 2012

TPS-paketti osa 1: Enemmän vähemmällä

TPS on onnistunut kahdessa vuodessa puolittamaan edustusjoukkueensa kulut. Silti joukkue menestyy entiseen malliin. Miten tämä on mahdollista?

Veikkausliigassa on toimitusjohtajia, jotka vastaavat puhelimeensa vaikka toisella puolen maapalloa. Ja sitten on TPS:n Marco Casagrande. Urheilulehden Topias Kauhala kuvaili kauden 2009 alla Casagrandea Turun kiireisimmäksi mieheksi – ja se oli ennen kuin entinen TPS-kapteeni nimitettiin nykyiseen virkaansa.

Olen yrittänyt tavoittaa Casagrandea torstaista lähtien. Olen asian suhteen toiveikas, koska Veikkausliiga on tauolla. Lauantaina toivoni alkaa hieman hiipua. Lopulta, neljän päivän yrittämisen, parinkymmenen puhelun, muutaman tekstarin ja sähköpostiviestin jälkeen, tulee vihdoin ilmoitus: Casagrande on saanut lapset nukutettua. Nyt olisi hetki aikaa. Kello on 22.20 sunnuntai-iltana.

Vilkaisen juttuaihettani: ”Talouslukujen mukaan TPS on kahden vuoden aikana puolittanut edustusjoukkueensa pelaajabudjetin ja karsinut kulunsa kolmannekseen. Miten joukkue voi silti menestyä entiseen malliin?” Jotenkin minusta tuntuu, että sunnuntain myöhäisilta ei ole oikea aika tähän kysymykseen vastaamiseen. Toivotamme Casagranden kanssa toisillemme hyvät yöt.

Maanantai-iltapäivänä saan toimitusjohtajan vihdoin kunnolla kiinni. Heti alkuun hän korjaa hieman lukujani. Vuoden 2009 kulut pitävät kyllä paikkansa. TPS käytti silloin yli 3,5 miljoonaa euroa. Viime vuodelta löytyvä liikevaihto (1,25 miljoonaa euroa) on sen sijaan hänen mukaansa puutteellinen. ”Viime kauden luku ei pidä aivan paikkaansa. Jotkut eivät sisällytä liikevaihtoon satunnaisia tuloja, Uefan tuottoja ja pelaajamyyntituottoja”, Casagrande sanoo.

Hän antaa uudet luvut. ”Kokonaiskulut on puolitettu. Pelaajabudjetti on on pudonnut ainakin kolmanneksen.”

Tuokin kuulostaa melkoiselta kulukuurilta kahdelle vuodelle. ”Karmea urakka tämä on ollut”, Casagrande myöntää.

Puolet pois. Casagrande tuli TPS:n toimitusjohtajaksi urheilutoimenjohtajan paikalta alkukesästä 2009. Silloin seurassa elettiin erilaisia aikoja. Vuonna 2006 seuraan pääomistajaksi tullut Seppo Sairanen laittoi seuran toimintaan vielä rahaa. ”Silloin pystyttiin suunnittelemaan vielä yksi vuosi niin, että siellä oli investointeja mukana pääomistajalta. Pystyimme tekemään alijäämäisen budjetin”, hän sanoo. Se on totta. Tilikaudella 2010 TPS teki vielä melkein miljoonan euron tappiot.

Sen jälkeen siihen ei ole enää ollut varaa. ”Kauden 2011, 2012 ja 2013 budjetit ovat sellaisia, että kun toimintaa suunnitellaan, kulujen ja menojen lopputuloksen täytyy olla +-0. Se on se toiminnan isoin muutos.”

Muutos ei ole ollut helppo. Käytännössä kuluja on tarvinnut karsia yli 1,5 miljoonalla eurolla. Sellaiseen ei päästä enää mukavilla päätöksillä. TPS:n tunnusluvuista selviää, että seuran työntekijöiden lukumäärä on pudonnut kahdessa vuodessa 58:sta 30:een.

”Pelaajasopimusmäärä on pudonnut. Valmentajien määrä on pudonnut. Toimistotyöntekijöiden määrä on pudonnut. Kun lohkaistaan kuluista seitsemännumeroinen summa pois, silloin pitää säästää joka puolelta”, Casagrande sanoo.

”Tämä on sisältänyt kahdet yt-neuvottelut ja tukun sellaisia päätöksiä, jotka ovat olleet todella ikäviä. Meiltä on lähtenyt sellaisia henkilöitä, jotka ovat olleet tosi hyviä tyyppejä ja hyviä työntekijöitä. Sellaisten työsuhteiden lopettaminen ei helpolla unohdu.”

Toisaalta vaihtoehtojakaan ei ole juuri ollut. ”Peruskulurakenne on pitänyt saada niin ohueksi kuin mahdollista. Kaikki mikä ei kuulu ydintoimintojen piiriin on pitänyt jättää tosi vähälle”, Casagrande sanoo. ”Suoraan sanottuna: kehitys-sana on ollut meillä kielletty vuodesta 2010 lähtien.”

Hallittu laskeutuminen. Jos lentokapteeneilta kysytään kumpi on vaikeampaa, nousu vai laskeutuminen, vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä: laskeutuminen.

Suomalaisessa liigafutiksessa on monia toimitusjohtajia, jotka ovat saaneet kyllä saaneet koneen ylös, buumin aikaan ja jopa joukkueensa mitaleille. Mutta se on vasta helppo osuus. Nykyisissä olosuhteissa ei riitä, että saa nokan kohti taivasta. Suomi-futiksen ilmatila on täynnä turbulenssia.

Toimitusjohtaja on jalkapalloseuran kapteeni. Hänen tärkein taitonsa on laskeutuminen. Suomalaisessa on nähty jo aivan liian monta hätälaskua, kun seurassa on kuviteltu, että bensaa riittäisi vielä yhteen pyrähdykseen. Tai kun siellä ei ole haluttu tehdä ikäviä päätöksiä, vaan odotettu yhtä ihmettä kentällä ja toista katsomoissa. Kun ihmettä ei ole tullut, unelmat ovat saaneet karun lopun.

TPS on toisenlainen tarina. Se on selviytymistarina, josta moni muu seura voi ottaa oppia. Täällä on tultu alaspäin, roimastikin, mutta se ei ole tapahtunut rytinällä. Laskeutuminen on ollut hallittua.

Ensimmäinen askel selviytymiseen on ollut oman kuolevaisuuden tunnustaminen. Turussa on tiedostettu, että vaikka seuran mustavalkoinen sielu voi ollakin kuolematon, sen toimintaa pyörittävä sydän ei sitä ole. ”Seura ei sinällään kuole koskaan, mutta seuran takana oleva osakeyhtiö on kuolevainen. Sen hengissä pitämisen vuoksi näitä asioita on tehty”, Casagrande sanoo.

Hänen mukaansa urakkaa on helpottanut se, että seuralla on ollut toiminnalleen selkeä strategia. ”Sitä strategiaa on noudatettu jo kymmenen vuotta, mutta se dokumentoitiin 2006-2007. Nyt meillä on vähän pienemmät resurssit tehdä sitä kuin 4-5 vuotta sitten. Mutta sitä unelmaa kohti me edelleen kuljemme. Kun suunta on selvä, se helpottaa silloin kun joutuu tekemään kipeitäkin ratkaisuja.”

Strategian tähtäimenä on se, että TPS haluaa olla menestyvä kasvattaja. Tätä varten seuralla on omat kompassinsa, joista Casagrande kertoi turkulaisille urheilutoimittajille kauden 2009 jälkeen: ”Meillä on mittaristo sitä varten, että pitäisimme niin seurajohdossa kuin valmentajistossakin kirkkaana mielessä se, mitä olemme oikein tekemässä. Päämittareita on viisi. 1) Yleisö, 2) Myynti ja liikevaihto, 3) Taloudellinen tulos, 4) Pelillinen menestys sijoituksena ja pisteprosentteina ja 5) Edustuksen omavaraisuus peliminuuteissa.”

Näillä mittareilla TPS:llä ei ole viime vuosina mennyt erityisen huonosti. Se on edelleen liigan toiseksi seuratuin joukkue. Kun pelaajakaupat otetaan huomioon, sen liikevaihto on jopa suurempi kuin muutama vuosi sitten. Ja seuran viime ja tämän vuoden taloudellisesta tuloksesta ei voi edes puhua samana päivänä aiempien miljoonatappioiden kanssa.

”Pelaajamyyntituottojen ja kulujen karsinnan ansiosta teimme pienen voiton vuonna 2011. Myös tänä vuonna näyttäisi tulevan pieni voitollinen tulos. Sellaisen tasapainon olemme onnistuneet saavuttamaan”, Casagrande toteaa.

Näillä mittareilla pärjääminen ei ole tullut sattumalta. ”Seuran toiminnan ytimessä on kaksi asiaa. Toinen niistä on varainhankinta ja yhteistyökumppanuudet”, Casagrande sanoo. Entä se ensimmäinen? ”Se on edustusjoukkueen toiminta. Erityisesti pelaajat.”

Nyt tullaan TPS:n säästöjen ihmeellisimpään osuuteen: ne eivät ole juurikaan vaikuttaneet seuran menestykseen. Viimeisen kahden vuoden aikana TPS on vähintään puolittanut kulunsa. Sinä aikana se on voittanut Suomen cupin, liigacupin ja sijoittunut liigassa sijoille kolme ja viisi. Tällä hetkellä joukkue on liigassa sijalla kolme.

Olisi päätöntä väittää, että TPS menestyy leikkaustensa takia. Silti on pakko kysyä, että onko vain sattumaa, että myös tämän kauden yllättäjäjoukkue MyPa on ponnistanut menestykseen säästöjen keskeltä. Kouvolassa säästäminen on saanut seuran ajattelemaan luovasti. Jos joukkue pelaa kabineteissa samaa peliä kuin HJK, se häviää HJK:lle kentällä. Siksi sen on täytynyt kehittää muuta.

TPS:ssä niukkuuden ajat ovat saaneet sen nojaamaan entistä tukevammin omaan strategiaansa. Kun pohjat ovat olleet juniorityötä myöten kunnossa, luottamus on kantanut hedelmää. ”Olisin naiivi jos väittäisin, että kaikki olisi tehty tällä hetkellä. Kyllä me nautimme edelleen niiden investointien hedelmistä. Silloin tehtiin paljon hyviäkin asioita. Kaikki investoinnit eivät ole menneet hukkaan”, Casagrande painottaa.

Pienen ringin siunaus. TPS:n menestys ei ole sattumaa. Seurassa on tehty tiukkoina aikoina hyvää työtä, jonka tulokseen on luotettu. ”Asetimme keväällä 2011 tavoitteeksi, että olemme kauden 2012 päätteeksi mitaleilla. Se on edelleen mahdollista”, Casagrande sanoo.

Hän toivoo joukkueelle työn jälkeen myös tuuria. ”Me tarvitsemme onnea menestyäksemme kentällä. Meillä on todella kapea rinki ja marginaalit ovat pienet. Jokaisen pelaajan täytyy huolehtia itsestään ja valmentajan joukkueesta, sillä loukkaantumisiin ei ole varaa.”

Vaikka edustusjoukkue pelaajineen on TPS:n ydintoiminto, sekin on pienentynyt rajusti. Kolme vuotta sitten TPS:llä oli 26-28 pelaajan rinki. Nyt se on kutistunut 20-22 pelaajaan. Samaan aikaan pelimäärät ovat nousseet merkittävästi.

Tässä on se hyvä puoli, että TPS voi tarjota pelaajilleen aiempaa enemmän vastuuta. Se on vahva valtti, kun seura pyrkii hankkimaan riveihinsä 20-24-vuotiaita pelaajia, jotka ovat potentiaaliltaan Suomen parhaimistoa. Esimerkiksi Toni Kolehmainen, Aleksi Ristola, Jarkko Hurme ja Jani Tanska kuuluvat tähän kategoriaan.

”Olemme kiinnostuneita niistä pelaajista, jotka eivät ole sen parhaan tarjouksen perässä vaan näkevät arvon sille, että he saavat pelata paljon oikealla pelipaikalla”, Casagrande sanoo. ”Pystymme antamaan paljon niille parikymppisille pelaajille, joilla on se viimeinen askel ulkomaille vielä ottamatta.”

Näiden pelaajien kanssa tehdään 2-3 vuoden sopimukset, joiden aikana heidän uskotaan siirtyvän ulkomaille. Sopimuksen pituudessa ei kuitenkaan ole kyse pelkästään siirtokorvauksen saamisesta. ”Valmentajalla pitää olla tietty rauha pelaajan kanssa. Pelaajan kehittämiseen pitää olla aikaa.”

TPS:llä ei ole varaa palkata niin paljon ammattilaispelajia kuin 3-4 vuotta sitten. Monet kokeneemmista pelaajista käyvätkin siviilitöissä. Nuorelle nousevalle pelaajalle pitää sen sijaan antaa rauha kehittyä. ”Heille pitää maksaa sellaista palkkaa, että he voivat keskittyä vain siihen pelaamiseen. Heille pitää antaa rauha vain pelata”, Casagrande sanoo. ”Emme pysty kilpailemaan rahallisesti niiden seurojen kanssa, joilla on rahoittajaomistaja takanaan. Se on selvä. Toivomme, että osaamme valita oikein.”

Kun tähän lisätään TPS:n tekemä laadukas juniorityö, seuran selviytymisen avaimet alkavat olla selvillä. Siihen on vaadittu paljon työtä, osaamista ja vaikeita päätöksiä, mutta todennäköisesti tiukimmat ajat alkavat nyt olla takana päin.

Ehkä tämän kauden jälkeen TPS:ssä uskalletaan taas puhua kehittymisestä.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: