Kirjoittanut Lari Vesander | syyskuu 26, 2012

Pekonen ja kaksi KuPSia

Tällä kaudella KuPS on ollut liigassa kuin varjo siitä joukkueesta, joka on jyrännyt cupeissa kotimaan ja Euroopan kentillä. Ero on ollut niin suuri, että valmentaja Esa Pekonen on joutunut valvomaan öitä miettien, mistä se johtuu.

Esa Pekonen seisoo synkkänä median edessä. Ottelu TPS:ää vastaan on päättynyt varttitunti sitten. Pekonen kutsui loppuvihellyksen jälkeen koko joukkueen välittömästi koppiin. Laituri Mikka Ilo lähti toimittajien luota kesken haastattelun. Hyökkääjä Ilja Venäläinen ja laitapakki Tero Taipale kääntyivät takaisin nimikirjoitusretkeltään ennen kuin yksikään lapsi oli ehtinyt saada nimmaria.

”Meillä on huomenna palaveri”, Pekonen toteaa lehdistötilaisuudessa. ”Poliitikot sanovat, että nukutaan yön yli. Ei tässä varmaan hirveästi nukuta, mutta eletään nyt yön yli.” Valmentajan olemus on raskas. Kaikesta näkee, että Pekonen oli syvästi huolissaan.

Ottelunjälkeiset tapahtumat, kolmen ottelun tappioputki sekä Pekosen olemus ja sanat viittaavat siihen, että tämä saattoi olla jopa hänen viimeinen ottelunsa KuPSin päävalmentajana.

Pekonen ei kuitenkaan ole huolissaan omasta työpaikastaan. Hän on huolissaan joukkueensa esityksestä. ”Ei minua pelota, että hommat joskus loppuvat. Mutta se harmittaa, jos homma ei pelitä”, valmentaja linjaa myöhemmin.

Ja TPS-pelissä homma ei pelittänyt. Ei vaikka sen kaiken järjen olisi pitänyt pelittää. Itse asiassa tämä oli juuri sellainen peli, jollaiset KuPS on Pekosen aikana voittanut.

Ymmärtääkseen tilanteen vakavuuden, pitää tietää millainen valmentaja Pekonen on. Hän on herättelijä.

Aina kun KuPSilla on ollut vähintään viikon tauko peleistä, joukkue on ollut äärimmäisen hankala voitettava. Nyt KuPSilla on ollut 1,5 viikon ottelutauko. Joukkueen avainpelaajat ovat terveinä. Jopa vaihtopenkki pursuaa sellaisia pelaajia, jotka marssisivat loukkaantumisista kärsivän ja tärkeimmän pelaajansa juuri myyneen TPS:n avaukseen.

KuPSin olisi pitänyt voittaa tämä ottelu. Sen olisi tarvinnut voittaa tämä ottelu. Sen sijaan se lahjoitti turkulaisille kaksi maalia ja hävisi 1–3. Tämä on tappio, jolle ei ole selityksiä. Mutta sille on silti syynsä, ja ne valmentaja haluaa kaivaa esiin.

”Joka pelin jälkeen pidetään palaveri. Kun sanoin lehdistötilaisuudessa, että huomenna on palaveri, tarkoitin sitä, että halusin nähdä pelin nauhalta. Minulla oli jäänyt hämärän peittoon, mitä siellä oikein tapahtui”, Pekonen taustoittaa.

Seuraavana yönä Pekonen ei nuku. Hän katsoo videoita. Hän haluaa nähdä, mikä meni vikaan. ”Olen oppinut sen verran peliajoista, että en ala mesoamaan pelin jälkeen ennen kuin tiedän mitä on tapahtunut.”

Pekosella on toki tapahtumista oma aavistuksensa. Hän kertoi sen jo lehdistötilaisuudessa: ”Teimme karmeita virheitä. Ne virheet tulivat, koska pelaajat eivät olleet täysin keskittyneet tekemiseen.”

Yön aikana tuo käsitys vain vahvistuu. Pekonen vertaa joukkueensa esitystä kahden viikon takaiseen cupin välierään MyPaa vastaan. Eroa on kuin yöllä ja päivällä – eikä joukkueella olisi enää varaa sellaiseen ailahteluun. Sen hätävaran joukkue käytti jo alkukaudesta.

Vaikea alkukausi. KuPS hyökkää liian hitaasti. Sen pitäisi tehdä aukko vastustajan puolustukseen, mutta sen sijaan se antaa vastustajalle aikaa järjestäytyä. Kun keltapaidat pääsevät hyökkäyskolmannekselle, vastustaja on jo valmiina. KuPS odottaa, että linjaan ilmestyisi aukko, mutta odottamisen sijaan sen pitäisi tehdä se itse. Sen pitäisi repiä vastustajan linjaan aukkoja. Hakea paikkoja ja jauhaa niin pitkään, että tilaa ilmestyy.

Mitään ei kuitenkaan tapahdu. Hyökkäyspelaajat seisovat vastustajan puolustuslinjassa selkä maaliin päin tietämättä mitä tehdä. Kukaan ei anna pystysyöttöä, koska kukaan ei tee pystyjuoksuja. Ei sitä ensimmäistä, jolla tehtäisiin tilaa, eikä varsinkaan sitä toista jolla tuo luotu tila käytettäisiin hyväksi.

Tämä on KuPSille joukkueena uudenlainen ongelma. Aiemmilla kausilla KuPS on ollut vastaiskujoukkue. Hyökkäykset ovat olleet suoraviivaisia. Vastustajan puolustukseen ei ole tarvinnut hakata aukkoja, ne on tarvinnut vain löytää. Puolustus ei ole vielä ehtinyt järjestyä täysin, joten jossain on tyhjää tilaa. Jos aukkoa ei näy, Dickson Nwakaeme on pystynyt parhaimmillaan tekemään sellaisen yksikseen ja menemään siitä pallon kanssa.

KuPSilla on nytkin pelaaja, joka pystyisi ajoittain samaan, mutta Aleksi Paanasen itseluottamus ei ole vielä sillä tasolla, että hän uskaltaisi yrittää yksinään. Useimmiten hän ei ole edes kentällä. Ja silloin kun hän on, häntä ei erota muista. Hyökkäyskolmanneksen syötöt lähtevät sivulle tai alas. Ne lähtevät siksi, että KuPS etsii ja etsii, mutta ei löydä.

KuPS on edelleen hyökkäämisen ensimmäisellä tasolla, jossa hyödynnetään olemassa olevaa tilaa. Sen pitäisi siirtyä toiselle tasolle, jossa tehdään tilaa. Tämä onnistuu vain silloin tällöin pitkillä diagonaalisyötöillä. Ne ovat kuitenkin vain hetkittäisiä onnistumisia, jotka eivät riitä paikkaamaan hyökkäämisen hitautta. Tällä tasolla KuPS junnaa koko alkukauden.

Pallonhallinta on valmentajalle kenties kuluttavin pelitapa. Se ajaa rauhallisimmankin miehen välillä hermoromahduksen ja hulluuden partaalle, saa höpisemään possesioprosenteista ja luoduista paikoista. Saadakseen pallonhallintapeli valmiiksi pitää kestää suuri määrä pelaajien epäonnistumisia ja epäreiluja lopputuloksia, kun vastustajat käyvät tuikkaamassa vastaiskusta voittomaalin.

Rankinta rakennusprosessissa on, että tätä stressiä ei saisi purkaa pelaajiin. Tätä pelitapaa ei voi ajaa joukkueeseen pelon kautta. Näin käy kuitenkin KuPSin kohdalla. Kun pelillinen lama syvenee, Pekosella on toisinaan vaikeuksia kestää edes yhtä harhasyöttöä. Pekoselle ja pelaajille selviää tuskallisimmalla mahdollisella tavalla, että hän ei ole pallonhallintavalmentaja.

Pallonhallintakokeilua kestää liigassa viisi ottelua ja 60 minuuttia. Sitten Pekonen tunnistaa virheensä ja tunnustaa sen. ”Tämä pitää laittaa valmentajan piikkiin. Lähdin haahuilemaan johonkin sellaiseen, mitä en oikein osaa”, Pekonen myöntää. ”Pelitapa oli liian monimutkainen noin lyhyessä ajassa omaksuttavaksi. Kun kaikki eivät tiedä mitä tehdä, hyökkääjät jäävät seisomaan paikoilleen ja odottamaan syöttöä”

Pekonen ottaa syyt heikosta alkukaudesta omille niskoilleen ja totesi pelitapakokeilun olevan nyt ohi. ”Se on ihan varma ja sovittu. Tämän jälkeen ei vaihdu enää kuin korkeintaan valmentaja.” Kommentti lopettaa pelitapaspekulaation, mutta aloittaa spekuloinnin Pekosen tulevaisuudella.

Valmentaja ei tästä välitä, vaan lähtee pelastamaan sitä, mikä on vielä pelastettavissa. KuPS on peliruuhkan keskellä, joten se ei voi tehdä paluuta uusvanhaan pelitapaan tehoharjoittelun kautta. Taktiikkapalavereita pidetään. Vanhat pelaajat kaivavat selkäytimestään sen, miten asioita tehtiin ennen. Se on kuluttavaa, mutta niin on häviäminenkin.

Vanha pelitapa perustuu juoksemiseen ja raatamiseen. Sitä vaihdettiin aikoinaan, koska se oli liian raskas otteluruuhkaan. Se on sitä edelleen. KuPSilla on kolme peliä viikossa, se joutuu valitsemaan mitä niistä se painottaa.

Onneksi näitä asioita pohdittiin KuPSissa kauden alla. Panostetaanko ennen kaikkea liigaan ja jätetään cup vähemmälle? Lopulta vaakakupissa painoi se, että cup on lyhin reitti Eurooppaan. Neljä voittoa riittää pokaaliin, kolmella voi päästä jo eurokentille. ”Teimme alkukaudesta strategisen päätöksen, että satsaamme cupiin. Onneksi päätimme niin”, Pekonen sanoo.

Nyt tuo linjaus on entistä helpompi pitää. KuPS saa ensimmäisestä kahdeksasta pelistään vain kolme pistettä. Mitalisijat ovat menneet. Cup ei ole KuPSille enää vain lyhyin reitti Eurooppaan. Se on ainut reitti Eurooppaan. Samalla se on ainut mahdollisuus menestykseen tänä vuonna.

Pelitapamuutoksen tuoman itseluottamuksen ansiosta KuPS kaataa cupin puolivälierissä IFK Mariehamnin. Välierä on arvottu siitä kolmen viikon päähän, mutta KuPSin onneksi se saadaan siirrettyä. Joukkue on tahkonnut 1,5 kuukaudessa 14 peliä ja se on tehnyt sen enimmäkseen huonolla menestyksellä. 11 liigapelistä on tullut vain yksi voitto. Pelitapa on vaihtunut. Tuo kaikki on vaatinut veronsa henkisesti ja fyysisesti.

Osalle pelaajista Pekosen johtamistapa ottaa varsinkin vaikeiden otteluiden aikana voimille. Tapa on kauniisti sanottuna äänekäs. Palaute tulee suoraan, 100 desibelin voimalla ja välillä perään lentää sanomaa vahvistamaan lippalakki. ”Peksa on valmentajana samanlainen kuin hän oli pelaajana: tiukka ja periksiantamaton. Hän eläytyy peleihin helvetin lujaa, koko sielulla ja sydämellä”, KuPSin kokenein pelaaja Tero Taipale sanoo.

Pekonen oli tulisielu jo pelaajana, eikä se piirre kadonnut silloinkaan, kun hän ryhtyi valmentajaksi. Vuosien mittaan hän on kuitenkin kasvanut. ”Aika ja kokemus ovat hioneet pahimpia särmiä. Hän osaa nykyään tehdä myös kompromisseja”, Taipale kertoo. Hänellä on kokemusta Pekosesta myös kaudelta 2000, jolloin tämä nosti KuPSin liigaan.

Kesäkuun alussa onkin kompromissin paikka. Pekonen lupaa muuttaa johtamistapaansa. Huutaminen ja kiroileminen vähenevät. Pekonen ottaa kirjaimellisesti hatun päästään. Kellään kopissa ei tule lakkia ikävä.

Kymmenen vuotta sitten tämä olisi saattanut olla Pekoselle umpikuja. Nyt se on uusi alku. Pöytä on saatu putsattua. Pelaajat lähtevät lomille ja palaavat sieltä tyylillä. JJK kaatuu vieraissa 1–5.

Pekonen haluaisi kehaista pelaajiaan ottelun aikana, mutta häntä ei ole rakennettu sillä tavalla. Naminami ei vain kuulu hänen dna:hansa. ”Perkele, kun ei osaa kehua mitenkään muuten kuin huutamalla vain, että ’hyvä, hyvä!'”, Pekonen sanoo kakkosvalmentaja Harri Ylöselle.

KuPS pelaa vihdoin niin kuin sen on odotettu pelaavan – mutta valitettavasti se tekee niin vain harvoin. Sitä ei uskoisi Jyväskylän murskavoiton jälkeen, mutta kestää vielä yli kaksi kuukautta ennen kuin KuPS onnistuu voittamaan kaksi liigapeliä peräkkäin.

Kaksi KuPSia. Jos kirjoittaja haluaa elättää itsensä teksteillään, hän ei voi luottaa inspiraatioon. Hänen on kehitettävä kirjoitusrutiini, jonka avulla tekstiä syntyy silloinkin, kun olosuhteet eivät ole optimaaliset. Sama pätee jalkapallojoukkueeseen. Kautta ei voi rakentaa huippuesitysten varaan. Kausi on siihen liian pitkä. Pelejä on liian paljon.

”Saku Puhakainen sanoi aikanaan, että hyväkään joukkue ei pelaa huippuotteluita kuin kolme tai neljä kaudessa. Mutta jos joukkue on hyvä, niin huippuotteluiden päälle tulee paljon hyviä rutiinipelejä”, Tero Taipale sanoo.

Tulokselliset rutiinipelit ovat joukkueelle yhtä tärkeitä kuin keskiluokka hyvinvointivaltiolle. Menestys rakennetaan niiden varaan. ”Ne ovat puuttuneet meiltä. Huonoja pelejä on tullut aivan liikaa”, Taipale toteaa.

Välillä on vaikuttanut siltä, että on olemassa kaksi KuPSia, eikä koskaan ole voinut tietää kumpi saapuu tänään kentälle. Yleensä se on tosin ollut heikompi ja epävarmempi yhdistelmä, joka on tehnyt helppoja virheitä ja tuhlannut maalipaikkansa. Rutiinitaso on puuttunut KuPSilta lähes kokonaan. Vaikka kentälle ovat juosseet usein samat miehet kuin aiemmin, esitysten ääripäät ovat nousseet esiin yhä uudestaan.

Hankalinta tässä kaikessa on se, että valmentaja ei voi oikeastaan luoda keskittymistilaa. Hän voi vain lisätä ja syventää sitä. Tärkeimmissä tapauksissa näin ei yleensä tarvitse edes tehdä. Ammattilaiset tunnistavat tilaisuutensa ja sen milloin siihen pitää tarttua. ”Hopeakaudella kaikki tiesivät sanomattakin, että nyt taistellaan mitaleista ja nyt pitää tehdä tulosta”, Taipale muistelee.

Niin sen pitääkin mennä. Virran pitää kummuta pelaajista itsestään. Jos valmentajan pitää motivoida ammattipelaajia jatkuvasti, jotain on vialla. Aina virtaa ei kuitenkaan riitä. Kun joukkue pelaa 6,5 kuukaudessa 44 peliä, otteluita on keskimäärin neljän päivän välein. Keskikesällä, silloin kun euromatsit pelataan, niitä on vieläkin enemmän. Silloin on pakko priorisoida.

”Meillä on ollut helvetisti pelejä, emmekä ole käsitelleet sitä optimaalisesti. Cupissa olemme taistelleet elämästä ja kuolemasta. Liigassa emme ole löytäneet samaa henkeä”, Taipale sanoo.

Jotta joukkue voisi pelata europeleissä kuin se pelaisi viikon ensimmäisen ottelunsa, sen täytyy välillä lähteä saman viikon liigapeleihin säästellen. Pelaajia kierrätetään ja kolhuja varotaan. Silloin voi tulla liigassa 0–6 turpaan Interiltä ja varmistaa seuraavassa ottelussa jatkopaikkansa europeleissä.

Europelien priorisoiminen on helppoa, koska liigassa menestystä ei ole luvassa. Ainut tehtävä siellä on sarjapaikan uusiminen. Välillä vaikuttaa siltä, että KuPSissa uskotaan liigapaikan varmistuvan kuin itsestään, siinä kaiken muun sivussa. Mutta huonon alkukauden päälle paikan uusiminen oli pitkässä ja tasaisessa sarjassa odotettua hankalampaa.

Asiaa ei helpota yhtään se, että joukkue jatkaa ailahtelua silloinkin, kun eurokiireet ovat takana päin. Huonompi ja huolimattomampi KuPS putkahtaa esiin yhä uudestaan.

Lopulta ollaan siinä pisteessä, että uuteen ikävään yllätykseen ei ole enää varaa. Ollaan TPS-pelin jälkeisessä yössä.

Palaveri. Yö on pimeä ja pitkä. Pekonen katsoo videota yhä uudestaan. Aamuyön tunteina hän on pureutumassa joukkueensa kaksijakoisuuden ytimeen. Sitä varten pitää kysyä itseltään oikeita kysymyksiä. Johtiko heikko peliesitys virheisiin vai virheet heikkoon peliesitykseen? Lopulta analyysi on valmis: ”Se oli ponneton esitys, virheet tulivat sen takia – eikä päinvastoin.”

Vastaan tulee seuraava kysymys: mistä virheet tulevat? ”Ei kukaan näitä tietoisesti tee, mutta kun henkinen lataus ei ole kohdallaan, tulee helppoja virheitä”, Pekonen perkaa.

Tämän kaiken Pekonen kertoo palaverissa pelaajille. Eikä hän tyydy vain sanoihin. Hän näyttää pelaajille samat ottelut, joita hän on verrannut yöllä toisiinsa. Hän näyttää pelaajille kaksi KuPSia: sen joka taisteli MyPaa vastaan finaalipaikan ja sen joka hävisi TPS:lle.

Tämä ei ole mukava palaveri. Liigapelaajalle ei ole helppoa katsoa, kuinka hän taistelee yhdessä pelissä ja lorvii tai tunaroi toisessa. Ensimmäinen askel virheen korjaamiseen on kuitenkin se, että virheen olemassaolo tunnustetaan.

Koko joukkue saa kuulla missä on parannettavaa. Muutaman pelaajan kanssa Pekonen käy kahdestaankin läpi mitä pitää tehdä toisin.

Palaverien todellinen arvo on siinä, kuinka niihin reagoidaan. Millaisen muutoksen ne laittavat liikkeelle? Kolme päivää palaverin jälkeen KuPS matkaa Pietarsaareen. Tappio Jarolle toisi putoamispeikon oven taakse. Joukkue taistelee vieraspelistä 1–1-tasapelin.

”Pietarsaarta vastaan ilme oli jo toisenlainen. Kun kaikki ovat hyvin latautuneita ja antavat kaikkensa, sillä pääsee jo pitkälle”, Pekonen sanoo. Siitä päästäänkin KuPSin hyvien pelien yhteiseen nimittäjään. ”Hyvä pelit olemme pelanneet kurinalaisesti.”

Kun marginaalit ovat pieniä, lopputulos ratkaistaan korvien välissä.

Perjantai 19. syyskuuta. Syyssade on kastellut Keskuskentän, mutta kun KuPS saapuu harjoituksiinsa aurinko paistaa taas. Palaverista on kulunut 1,5 viikkoa.

Esa Pekonen kävelee yksin ympäri kenttää ja asettelee törppöjä paikoilleen. Pekonen saa valmentamisen näyttämään valmentamisen yksinäiseltä. Sitä se toki onkin.

Kentän katsomon puoleisella laidalla kakkosvalmentaja Harri Ylönen vetää lämmittelynä pallollisia harjoituksia ja osallistuu niihin. Pekonen pysyttelee etäällä.

Yhtäkkiä Pekosen silmissä kuitenkin välähtää. Hän nappaa eteensä osuneen pallon jalkoihinsa, laukoo sen päin stadionin betoniseinää ja ottaa paluupallon näppärästi haltuunsa. Sitten hän potkaisee pallon pois, laittaa kädet taskuunsa ja menee juttelemaan toimitusjohtaja Jarmo Heiskasen kanssa.

Keskustelun lomassa Pekonen löytää taas itselleen pallon ja alkaa pomputella sitä. Maajoukkuevuosien tatsi on vielä tallella. Takajalkavippaus nostaa pallon ilmaan, rintakuoletus ottaa sen pehmeästi alas. Äsken Pekonen näytti tekevän surutyötä. Nyt hänellä on hymy huulillaan.

Hetken päästä seurueeseen liittyy joukkueen huoltopäällikkö Sami Miettinen. Pekonen yrittää laittaa hänelle länget kesken keskustelun. Ei ole epäilystäkään. KuPS-valmentaja näyttää taas nauttivan työstään.

Koko joukkueen ilmapiiri vaikuttaa huomattavasti vapautuneemmalta kuin 1,5 viikkoa sitten. Ehkä kyse on siitä, että palaveri puhdisti ilmaa. Ehkä Pietarsaaresta haettu vierastasapeli on tuonut taas uskoa tekemiseen.

Mistä tahansa uusi virta on tullutkaan, se tulee tarpeeseen. KuPSilla on edessään kolmen ottelun härkäviikko, joka huipentuu Suomen cupin finaaliin.

Marginaalit kääntyvät. Tiikeri ei pääse raidoistaan. Pekosen hyvä ja huono puoli valmentajana on se, että hän on entinen pelaaja. Hän tietää mitä kentällä pitää tehdä. Silloin kun peli ei kulje, hän haluaa tulla kentälle tekemään sen. Sen pystyy näkemään katsomoon asti. Pekonen ei malta istua otteluiden aikana penkillä.

Usein hän tulee sivurajalle asti. Niin pitkälle kuin säännöt ja tuomarit vain sallivat. MyPa-ottelu ei ole tähän mikään poikkeus. Pari kertaa neljäs erotuomari käy opastamassa Pekosen takaisin tekniselle alueelle. Pekosen heittäytyminen on silti ymmärrettävää. Tämä on KuPSille pakkovoiton paikka.

Ottelun lähtökohdat ovat jotain aivan muuta kuin kauden alla ennakoitiin. KuPS on kymmenentenä. MyPa viidentenä. MyPa on siellä, missä KuPSin uskottiin tässä vaiheessa olevan. KuPS on siellä, minne MyPaa ennustettiin. Jos joukkueiden sijoitukset vaihdettaisiin päikseen, kukaan ei ihmettelisi mitään.

MyPan menestystä olen käsitellyt jo aiemminkin, mutta miten KuPS on siellä missä se nyt on? Heikko alkukausi on tähän yksi syy. KuPS sai ensimmäisestä kahdeksasta pelistään vain kolme pistettä. Se voitti ensimmäisestä 11 ottelustaan vain yhden. Toisin sanoen se antoi muille melkein kolmanneksen etumatkan.

Se ei kuitenkaan selitä kaikkea. MyPan kaksi parasta pelaajaa ovat olleet Pekka Sihvola ja Antti Kuismala. Valmentaja Korkeakunnas sanoi itsekin, että pisteitä on helppo napsia, kun joukkueella on molemmat maalinedustat kunnossa. KuPSilla on päinvastainen tilanne.

Kun selkävaivat ovat pitäneet Ilja Venäläisen sivussa, Vjatseslav Zahovaiko floppasi täydellisesti ja Dudun ruuti on ollut märkää, kuopiolaisilla on ollut perustavanlaatuinen hyökkääjäongelma. Joukkueen paras maalintekijä Ats Purje on osunut liigassa viisi kertaa. Joukkueen keskeisimmät hyökkääjät Venäläinen, Zahovaiko ja Dudu ovat osuneet KuPSille liigassa yhteensä neljä kertaa.

Mika Hilanderin epävarmojen otteiden myötä savolaisilla on ollut myös maalivahtiongelma. Kun sen laskee yhteen maalinteko-ongelman ja surkean alkukauden kanssa, niin ei voi kuin kysyä, kuinka paljon tasoitusta joukkue voi huipputasaisessa sarjassa muille antaa.

Ei ainakaan yhtään enempää kuin mitä KuPS on tällä kaudella antanut – ei ainakaan, jos haluaa säilyä sarjassa. Jos KuPS olisi pelannut kaksi vuotta sitten 26 liigapeliään samalla tavalla kuin se on pelannut tämän kauden 26 ensimmäistä peliään, se olisi pudonnut maalieron perusteella Ykköseen. Joten ei ihme, että Pekonen käy taas hieman kierroksilla.

”Mitä vittua te oikein teette siellä!?” Pekosen huuto ylittää navakasti puhaltavat syystuulet. Kapteeni Pyry Kärkkäinen on hölmöillyt pallon johtoasemassa MyPan hyökkääjälle. Johtoaseman säilyttämiseen tarvitaan maalivahti Joonas Pöntisen paraatipelastus.

Tilanne on kuitenkin sekä Kärkkäisen että Pekosen kohdalta poikkeus. Pelaajatkin myöntävät, että Pekonen on vastannut erittäin hyvin heidän alkukauden vaatimuksiinsa. Huutaminen ja kiroilu on jäänyt vähemmälle. Tällaisissa tilanteissa vanhat tavat vain tulevat taas vaistomaisesti pintaan. Onneksi näitä tilanteita tulee MyPa-pelissä hyvin harvoin.

Marginaalit ovat liigassa edelleen pienet – ja tänään ne ovat kuopiolaisten puolella. Peli on tarkkaa, mutta tällä kertaa MyPa on se osapuoli, joka tekee pieniä virheitä. KuPSista on puolestaan kentällä parempi ja keskittyneempi versio. Joukkue hyödyntää vastustajan virheet ja puolustaa kurinalaisesti. Joonas Pöntinen näyttää ratkaisseen maalivahtiongelman.

Pöntisen venymisen jälkeen Dudu käy tuikkaamassa toisessa päässä kauden ensimmäisen maalinsa KuPSin paidassa. Tilanne on 2–0. Nyt Pekonenkin voi hengähtää hieman.

Pelin jälkeen on MyPan valmentajan Toni Korkeakunnaksen vuoro puhua pienistä marginaaleista. ”Teemme pieniä asioita huolimattomasti ja se ratkaisee otteluita”, Korkeakunnas toteaa.

KuPSin voitto ei ole erityisen viihdyttävä, mutta sen ei tarvitsekaan. Selviytymisessä ei jaeta tyylipisteitä. KuPS oli sunnuntaina kurinalainen ja taisteleva. Sillä reseptillä se pelaa liigaa ensi kaudellakin.

”Tämä oli sarjapeleistämme tasapainoisimpia. Peli muistutti sitä, mitä se on ollut cupin matseissa. Pitää näköjään olla riittävästi panosta, niin alkaa sujua”, Pekonen sanoo.

Voiton myötä KuPS kasvattaa eron viimeisenä olevaan Jaroon jo kuuteen pisteeseen. Se antaa mahdollisuuden vielä viimeiseen priorisointiin. Nyt Pekonen voi halutessaan kierrättää pelaajia keskiviikon HJK-pelissä. Kierrätys on lopulta puolittaista, mutta niin on joukkueen pelikin. Se heikompi KuPS pääsee jälleen kentälle. Ajatukset ovat jo lauantain finaalissa. HJK voittaa helposti 4-1.

Viimeisen jälkeinen. Istumme KuPSin toimistossa. Keskiviikon HJK-ottelu on vielä pelaamatta. Härkäviikko on vasta alkamassa. Pekonen ei kuitenkaan ole huolissaan siitä, että joukkue joutuu pelaamaan kolme peliä viikon sisään. ”Tässä vaiheessa ruuhka ei huolestuta, kun sitä kestää vain kaksi viikkoa. Keväällä tilanne oli toisenlainen. Olimme ruuhkassa 1,5 kuukautta.”

Hän kuitenkin myöntää, että kausi on vaatinut veronsa. ”Onhan tämä ollut raskasta. Olemme olleet alusta asti sarjataulukon hännillä”, hän sanoo. ”Eikä minulla ole koskaan ollut näin paljon pelejä kauden aikana – ei pelaajana eikä valmentajana. Reissaamista on ollut paljon.”

Pelitahti tuo fyysisen rasitteen, tuloksellinen menestyminen taas henkisen. ”Aina kun menee huonosti, tyytymättömiä riittää. On tyytymättömiä pelaajia, jotka eivät ole tyytyväisiä peliaikaansa tai siihen millä paikalla he pelaavat. On tyytymättömiä katsojia, jotka eivät pidä näkemästään. Se kuuluu asiaan.”

”Selkääntaputtajia on silloin, kun menee hyvin ja selkäänpuukottajia silloin, kun menee huonosti. Niin se on ollut aina ja niin se saakin olla”, Pekonen toteaa. Hän voisi nimetä tekijöitä, jotka ovat vaikuttaneet siihen, että joukkue ei ole menestynyt. Hän ei kuitenkaan tee niin.

Päävalmentajaa kutsutaan vastuuvalmentajaksi. Pekonen ottaa vastuunsa kirjaimellisesti. ”En minä ketään rupea syyttämään, jos asiat eivät mene oikein – en ainakaan enempää kuin itseäni.”

Pekosella on menossa viimeinen päävalmentajapesti – tai oikeastaan viimeisen jälkeinen. Hän oli jo lopettanut liigavalmentamisen ja keskittynyt junioreihin, kun Ari Lahti pyysi häntä KuPSin päävalmentajaksi kesällä 2009.

Sen jälkeen Pekonen on säilyttänyt KuPSin liigassa, nostanut sen sensaatiomaisesti hopealle ja johdattanut sen kahdesti peräkkäin eurokentille. Kahden viime vuoden ajan joukkueen otteet liigassa ovat ailahdelleet, mutta cupissa se on ollut rautaa.

Kotona ovat kaatuneet muun muassa romanialainen Gaz Metan ja turkkilainen Bursaspor. Ainut kotitappio Euroopassa on tullut Maccabi Netanyalle ja sekin tuli sellaisella tuloksella, että KuPS varmisti samalla pääsynsä seuraavalle kierrokselle.

Suomen cupissa joukkue on ollut, jos mahdollista, vieläkin kovemmassa iskussa. Viimeisen kahden kauden aikana KuPS on hävinnyt vain yhden cup-pelin – Suomen cupin finaalin viime vuonna. Silloinkin tappio tuli jatkoajalla – ja vastassa oli kotikentällään pelaava HJK, joka on pelannut tekonurmellaan jo 35 peräkkäistä liigapeliä ilman tappiota.

Tänä vuonna KuPS ei ole laskenut Suomen cupissa vielä maaliakaan. Euroopassa joukkue pärjäsi tänä vuonna paremmin kuin yksikään toinen suomalaisseura. Silti huono liigamenestys on saanut monet kannattajat ja toimittajatkin vaatimaan hänelle potkuja.

Niitä ei ole kuitenkaan tulossa. Seurapomo Lahti luottaa Pekoseen. Pekonen ei puolestaan ole luovuttajatyyppiä. Hänellä on sopimusta jäljellä. Hän ei ole lähdössä minnekään. ”Minulla on sopimus vielä kahdesta vuodesta. Jos putoamme, niin en varmasti jatka. Silloin ei ole enää mitään intoa. Jos säilymme, niin haluan jatkaa. Se on sitten eri asia, jos Ari Lahti sanoo, että hän haluaa minun astuvan syrjään.”

”Jos niin käy, niin ei minun maailmani siihen kaadu. Palaan junnujen pariin. Asetuin jo kerran sille uralle. Tein sen päätöksen jo kerran aiemmin ja lopetin liigavalmentamisen”, Pekonen sanoo.

Hän on todennut aiemminkin, ettei liigajoukkueen päävalmentaminen ole hänelle mikään elinehto. Se ei kuitenkaan tarkoita, että hän olisi pestiään kohtaan välinpitämätön.

Välinpitämätön mies ei yritä filmata vastustajan pelaajalle ulosajoa, pyri pelin jälkeen vastustajan koppiin, hauku pelaajia lehdistötilaisuudessa filmaamisesta tai heitä suutuspäissään hattuaan niin kauas kentälle, että huoltajan pitää käydä se sieltä hakemassa.

Välinpitämätön mies ei saa joukkuetta syttymään parhaimpaansa cup-otteluissa yhä uudestaan ja uudestaan. Se on vaatinut välillä veronsa liigassa, joskus jopa kopissakin, mutta silti ei pitäisi olla epäilystäkään siitä, etteikö Pekonen olisi oikea mies johdattamaan KuPSin cup-finaaliin. Hän on ansainnut paikkansa sekä finaalissa että penkin päässä.

Jos Pekonen saa KuPSin syttymään taas lauantaina, joukkue on lähellä ensimmäistä cup-mestaruuttaan yli 20 vuoteen. Nyt on oikeastaan kysymys enää siitä, kumpi kahdesta KuPSista astelee lauantaina kentälle.

Suomen cupin finaali KuPS-FC Honka Töölössä lauantaina kello 15.30.


Responses

  1. HJK-ottelu päivitetty juttuun. Peli oli jälleen kuin alleviivaus KuPSin kaksijakoisuudelle.

    Mutta mikäli aiemmat merkit pitävät paikkansa, siitä ei pysty päättelemään mitään cupin finaalia ajatellen.

    • Kirjoittjan kannattaisi seurata pelejä hieman tarkemmin, MyPa ottelussa Sohna puski pallon suoraan MyPan hyökkääjälle Willamsille ja Pyry Kärkkäisellä ei ollut mitään mahdollisuutta pelastaa tilannetta, onneksi Pöntinen sai laukauksen kiinni, tämä vain yksi esimerkki, mutta kaiken kaikkiaan Larin kirjoituksessa oli paljon asiaakin, niin…..
      näkemyksiähän on monenlaisia.

      • Hmm. Kirjoitin näkemykseni tilanteesta jo otteluraporttiin, eikä sitä ole kukaan tähän mennessä kiistänyt. Ainakin tähän asti tässä blogissa on voinut luottaa siihen, että valppaat lukijat korjaavat tuollaisen erheen vuorokauden sisällä otteluraportin kommentteihin eivätkä vasta seuraavalla viikolla 25 000 merkin reportaasissa, jossa ei nyt ehkä kuitenkaan ole kyse siitä kuka mitäkin palloa on puskenut.

        Tuollaiset kuka koski palloon viimeksi virheet ovat periaatteessa täysin mahdollisia – kauden mittaan jopa yksittäisinä tapauksia jopa todennäköisiä. Ne ovat se hinta, joka pelien kuvaamisesta täytyy maksaa. Kun KuPS ei tee otteluistaan koosteita, niin ollaan sen varassa mitä kentän tasalta näkee ja muilta toimittajilta myöhemmin varmistaa. Toisin sanoen pelien tarkempi seuraaminen ei onnistu vaikka kuinka haluaisi.

        Joten jos tuolla tuommoinen virhe on, minä pystyn kyllä sen kanssa elämään ja toki sen myöhemmin korjaamaan. Mitä muuten ”tämä on vain yksi esimerkki” tarkoittaa? Alun perin odotin käyväni tekstistä aivan toisenlaista keskustelua, mutta laitetaan nyt faktat kuntoon, kun sille tielle on lähdetty.

  2. Minusta Vesander on pääasiassa oikeassa. Tämän kaltaisen analyysin KuPS:n peleistä sain käydessäni Kuopiossa kesällä Martta – kahviossa eräältä entiseltä KuPS:n tähtipelaajalta. Herää kysymys : onko ensi kaudella vaihdettava valmentaja ? Näin kuulin kahvilassa aika monen sanovan. En ole itse nähnyt kuin KuPS – Lahti – pelin (poikkeuksena HJK – KuPS pelit) ja siksi en ota kantaa tähän ratkaisuun ?
    Tänään se nähdään Cupin finaalissa – olen itse veikannut KuPS:n voittoa !
    Antaa Hongan vaan siirrellä ja pyörittää palloa tehottomasti, mutta estää laukaukset ja KuPS:lta nopeita vastaiskuja. Hongan maalivahti antaa uhkarohkeita avauksia lähelle puolustajilleen – siihen väliin pitäisi silloin tällöin
    iskeä yllättävästi. Hongan mv ei yleensä anna pitkiä avauksia !

    • Olisin valmentajanvaihdon kannalla. Pekonen on tehnyt KuPSissa pääasiassa hyvää työtä, mutta valmentajan hommissa on tietty elinkaari ja pelitahdin kasvattaminen on lyhentänyt sitä Pekosen kohdalla. Joukkue kaipaisi uusia tuulia.

      Silti ei ollut epäilystäkään siitä, etteikö Pekonen olisi ansainnut johdattaa joukkojaan cupin finaaliin, josta olen juuri selviytynyt takaisin. Koska VR:ltä ei saanut kympillä sekä pendolino-kyytiä että toimivaa nettiyhteyttä, jää matskujen purkaminen huomiselle. Ainakin tunteikasta ja tyylikästä kuvarepparia luvassa.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: