Kirjoittanut Lari Vesander | lokakuu 2, 2012

Analyysi: HJK:n haamumaali

Suomessa nähtiin parin päivän sisään kaksi erotuomariratkaisua, jotka tuntuivat tavallisesta katsojasta järjettömiltä. Ne eivät kuitenkaan olleet yksittäistapauksia, eivätkä ne johtuneet erotuomareiden mielivaltaisista päätöksistä. Kummankin tuomion takaa löytyy sama nimittäjä: sääntöjen ulkopuolelta tulleet kansainväliset linjaukset, joita kattojärjestöt ajavat sääntöjäkin tärkeämpään asemaan.

Suomessa on menossa erotuomarimyrsky, jollaista täällä ei ole aiemmin nähty. Syynä tähän on kaksi tuomiota: Etchu Taben ulosajoon johtanut varoitus Suomen cupin finaalissa ja HJK:n kavennusmaali Valkeakoskella kaksi päivää myöhemmin.

Heti alkuun on tehtävä selväksi, että tuomioista vastanneet erotuomarit Mattias Gestranius ja Mikko Lehtola eivät ole toimineet mielivaltaisesti. Molemmat ovat perustaneet päätöksensä ylempää tehtyyn linjaukseen, jota he ovat sitten ”toteuttaneet” sanatarkasti. Todennäköisesti he ovat tehneet niin, koska heidät on koulutettu toimimaan niin. Miksi näin on, siihen palaan jutun lopussa.

Sitä ennen käyn kuvallisesti läpi eilisen rajaheittotilanteen ja esitän pari ajatusta muun muassa siitä, kuka olisi voinut estää tilanteen ja kuinka.

Sääntöhistoria: Vain yhdellä pallolla saa pelata

Peruslähtökohta on tämä: Peliä ei voi pelata kahdella pallolla yhtaikaa. Sääntöihin on tehty kahden pallon pykälä juuri tällaisia tilanteita varten. Pykälä on ollut tiukka ja yksiselitteinen viime vuosiin saakka: jos kentällä on ollut yhtaikaa kaksi palloa, peli on laitettu poikki ja sitä on jatkettu erotuomaripallolla.

Huono puoli tässä on ollut se, että joukkueet ovat oppineet käyttämään sääntöä hyväkseen. Esimerkiksi maailmanmestarivalmentaja Luis Felipe Scolarilla oli Palmeirasia valmentaessaan ikävä tapa yllyttää pallopoikia heittämään ylimääräinen pallo kentälle silloin, kun vastustajalla oli vaarallinen hyökkäys meneillään.

Lisäksi ylimääräisen pallon tilanteita syntyy muutenkin. Pallopojat ovat yleensä noin 10-vuotiaita lapsia. Heidän heittotarkkuutensa ja harkintansa eivät ole aina huipputasoa. Sen takia jalkapallossa on tullut välillä turhia katkoja, kun kentälle on tullut ylimääräisiä palloja joko heitettynä tai siksi, että toinen pallopoika ei ole saanut alkuperäistä pelipalloa ajoissa kiinni.

Jos jalkapallon sääntöjen laadinnassa on viimeisen parin vuosikymmenen ajan ollut yksi selkeä teema, niin se on ollut turhien pelikatkojen vähentäminen ja tehokkaan peliajan lisääminen. Tässä hengessä, ja joukkueiden tekemien väärinkäytösten vähentämiseksi kahden pallon sääntöä on muutettu siten, että peliä ei ole pakko laittaa poikki, vaikka kentällä olisikin kaksi palloa.

Jos pallo kimpoaa takaisin kentälle esimerkiksi katsomorakenteista, peliä ei tarvitse laittaa poikki, mikäli pallo ei vaikuta peliin. Kyse on nimenomaan siitä, vaikuttaako pallo peliin vai ei.

Tilanteen synty: Kiirettä ja vauhtisokeutta

Sekava tilanne syntyy ensisijaisesti siksi, että 0-2-tappioasemassa olevalla HJK:lla on kiire saada pallo takaisin peliin. Joukkueella on tähän täysi oikeus. Haka on joutunut paineen alla tekemään hätäpurun. HJK voi nopealla heitolla minimoida purkupotkun vaikutuksen.


Joukkue lähtee hakemaan nopeaa heittoa peräti kahden pelaajan voimin. Molemmat toimivat todennäköisesti toisistaan tietämättä, mutta käytännössä samanaikaisesti.

Ensimmäisenä pallon saa Tuomas Kansikas, joka on vajaan 15 metrin päässä päätyrajasta. Heti tämän jälkeen pallopoika heittää pelivälineen keskiviivan tuntumassa sitä vaativalle Rami Hakanpäälle. Hakanpää koppaa pallon käsiinsä kentän puolella. Heti tämän jälkeen Kansikas heittää oman pallonsa kentälle.

Jos avustava erotuomari olisi hereillä, mitään tilanne ei pääsisi eskaloitumaan tästä. Aikaikkuna on lyhyt, mutta parin sekunnin ajan avustavalla erotuomarilla on mahdollisuus pelastaa peli katastrofilta. Hän voisi sanoa Hakanpäälle: ”Siellä pelataan jo yhdellä pallolla. Älä heitä toista palloa kentälle.”

Tällä teolla olisi ollut vain positiivisia vaikutuksia. Kahden pallon tilanne olisi saatu estettyä. Toki Hakanpäällä olisi ollut pallo hetken aikaa käsissään, mutta ainakaan kenellekään ei olisi jäänyt epäselväksi, että se ei ole missään vaiheessa ollut pelipallo.

Avustavan erotuomarin tehtävä on auttaa erotuomaria. Hakanpään heiton estäminen sanallisesti olisi tässä tapauksessa ollut juuri sitä. Sen lisäksi se olisi palvellut peliä parhaalla mahdollisella tavalla. Ne ajat jolloin linjamiehet peesasivat erotuomaria keppi kädessä ovat olleet ohi jo pitkään. Avustava erotuomarikin on aktiivinen toimija. Jos hän näkee, että kentälle ollaan heittämässä ylimääräinen pallo (tai että pelaaja on astunut vastustajan käden päälle, kuten Suomen cupin finaalissa), hänen pitää reagoida siihen.

Emme voi kuin arvailla, miksi avustava erotuomari tyytyi vain näyttämään heiton suuntaa. Voi olla, että tilanne tuli niin nopeasti, että se yllätti hänetkin. Joka tapauksessa Hakanpää pääsee heittämään pallon kentälle. Tässä vaiheessa 4-5 Hakan pelaajan ja ainakin kolmen HJK-pelaajan huomio on Hakanpään heittämässä pallossa. Tilanne vaikuttaa suoraan kahdeksaan kenttäpelaajaan.

Hakanpään heittämä pallo ehtii olla kentällä neljä sekuntia ennen kuin Juho Mäkelä laittaa Kansikkan heittämän pallon maaliin. Maalin nähtyään HJK:n Sebastian Sorsa potkaisee ylimääräisen pallon pois kentältä, mutta vahinko on jo tapahtunut. Ainakin neljä (2 HJK:laista ja 2 hakalaista) pelaajaa on pelannut toisella pallolla ja se on vaikuttanut neljään muuhun. Hakanpään kentälle heittämä pallo on kiistattomasti vaikuttanut peliin.

Tilanteen yhteinen nimittäjä on vauhtisokeus ja liiallinen halu nopeuttaa peliä. Tiukempi suhtautuminen heittopaikkaan olisi ehkäissyt tilanteen, mutta toisaalta se olisi satanut suoraan Hakan pussiin. Silti on huomiota herättävää, että HJK:lle annetaan nopean heiton joustolla mahdollisuus heittää pallo kahdesta paikasta, jotka ovat 40 metrin päässä toisistaan. Tämä jousto, yhdessä avustavan erotuomarin uinumisen kanssa ajaa tuomariston ongelmiin.

Tätä ei voi korostaa liikaa: erotuomari Lehtola on tässä tilanteessa täysin avustavansa armoilla. Avustavalla erotuomarilla on velvollisuus viestittää erotuomarille mitä on tapahtunut ja varmistaa, että viesti menee myös perille. Peliä on pelattu kahdella pallolla, eikä maalia voi siksi hyväksyä. Erotuomarilla on oikeus muuttaa aiempaa päätöstään siihen saakka, kunnes peli on laitettu uudestaan käyntiin. Toisin sanoen Lehtolalla olisi aikaa vaikka minuuttitolkulla, jos tilanteen selvittäminen sitä vaatii.

Hän luottaa kuitenkin siihen, mitä headsettinsä kautta kuulee ja näyttää nopeasti, että peliä jatketaan alkupotkulla. Se virheellinen päätös, joka ei vaikuta pelkästään ottelun lopputulokseen. Pahimmassa tapauksessa se voi ratkaista sekä liigamestaruuden että sarjasta putoajan.

Jos avustava erotuomari on kuvaillut tilanteen niin kuin se tapahtui ja Lehtola päättää siitä huolimatta hyväksyä maalin, vastuu on täysin Lehtolan. Muussa tapauksessa suurimman vastuun tästä sotkusta kantaa avustava erotuomari.

Yhteenveto: Yhteinen kansainvälinen nimittäjä

Erotuomarin työ on välillä kohtuuttoman vaikeaa. Lehtolan ja koko tuomariston eilinen iltapuhde oli tätä tilannetta lukuun ottamatta varsin kelvollinen. Hän esimerkiksi vihelsi aivan oikein kaksi rangaistuspotkua. Gestraniuksenkaan finaalisuoritus ei ollut sellainen floppi kuin jälkikäteen on annettu ymmärtää. Ottelun ainut maali syntyi hänen antamastaan hyvästä hyödystä. Lisäksi Sander Purin suora ulosajo oli täysin oikea ratkaisu.

Sekä Gestraniuksen että Lehtolan tuomion takaa löytyy sama nimittäjä: sääntöjen ulkopuolelta tulleet kansainväliset linjaukset, joita on varmasti paukutettu videoiden kanssa tuomareiden päähän kauden alla. Suomalaiset erotuomarit eivät olet katastrofaalisen huonoja. He vain noudattavat annettuja ohjeita liian sanatarkasti heittäen samalla oman harkintakykynsä, maalaisjärkensä sekä pelin että sääntöjen hengen menemään.

Erotuomarin alkuperäinen ja tärkein tehtävä on tulkita sääntöjä. Sitä varten hän on kentällä. Tulkitsemiseen ei riitä pelkkä säännön kirjain. Siihen tarvitaan käsitys myös säännön hengestä ja pelin hengestä.

Tämän kolminaisuuden avulla erotuomari soveltaa sääntöjä. Soveltamista ei kielletä säännöissä, sitä on vuosikymmenten ajan suorastaan vaadittu erotuomarilta.

Jos erotuomarin täytyy soveltaa sääntöjä, niin mitä hänen täytyykään tehdä sääntölinjauksille, joita ei ole edes sääntökirjassa? Voivatko sääntöjen ulkopuolelle laaditut painotukset olla vahvempia kuin säännöt itse?

Gestraniuksen ja Lehtolan (tai hänen avustavansa) ratkaisut ovat seurausta siitä, että sääntökirjan ulkopuolelta tehdyt linjaukset on nostettu varsinaisia sääntöjä tärkeämmiksi. Miten tämä on mahdollista? Miksi näin on tapahtunut?

Vastauksia saadakseen täytyy avata Fifan nettisivut. ”Jalkapallo on globaali laji ja sen sääntöjä pitää tulkita absoluuttisella johdonmukaisuudella riippumatta siitä, missä ottelu pelataan. Fifalla on menossa koulutus, jonka tarkoituksena on varmistaa, että pelin sääntöjä tulkitaan samalla tavalla kaikkialla”, sivuilla sanotaan.

Sanoista päätellen Fifa on lähtenyt rakentamaan globaalia tuomarilinjaa. Tavoite kuulostaa ylevältä, mutta on käytännössä mahdoton. Yhtenäistä linjaa ei ole onnistuttu rakentamaan edes yksittäisiin sarjoihin, joissa on erotuomareita on hädin tuskin kaksinumeroinen määrä.

Tämä tiedetään tuomaripiireissä hyvin. Kun kysyimme futsalin valioerotuomareiden kurssilla yhteinäisen linjan luomisesta, kouluttajan vastaus oli aina sama: ”Se on mahdotonta. Jos sarjassa on 20 tuomaria, niin siellä on myös 20 linjaa – vähintään.” Nyt kattojärjestö on ilmeisesti päättänyt, että se mikä ei ollut aikoinaan mahdollista 20 tuomarin kesken, on mahdollista maailmanlaajuisesti.

Tähän viittaa sekin, että tulkinnasta puhutaan vain erotuomarikomitean kohdalla: ”Erotuomarikomitea tulkitsee sääntöjä ja voi ehdottaa lisäyksiä ja painotuksia pelin sääntöihin. Se myös vastaa erotuomarinimityksistä Fifan alaisissa peleissä.”

Toisin sanoen sama taho, Fifan tai Uefan erotuomarikomitea, joka tekee sääntökirjan ulkopuolisia lisäyksiä vastaa myös siitä, mitä otteluita erotuomarit saavat tuomittavakseen. Asetelma ei vastaa aivan vallan kolmijakoa, eikä se liioin vahvista sääntöjen asemaa jalkapallon tulkintalähtöisenä perustuslakina.

Lauseita lukiessa pystyy hahmottamaan millaisessa paineessa Fifa-tuomari Gestranius oli cupin finaalissa päätöstä tehdessään. Ehkä hän pelkäsi tarkkailuraporttia, ehkä jopa kansainvälisten pelien vähenemistä. Se ei ole hyvä asetelma kenenkään kannalta. Se voi johtaa tilanteeseen, jossa sääntöjen ulkopuolelle laaditut painotukset ovat uraansa rakentavalle erotuomarille tärkeämpiä kuin sääntöjen henki tai se mitä peli tarvitsee.

Linjauksia, painotuksia ja kauden teemoja on ollut jalkapallossa iät ja ajat. Osa niistä on ollut onnistuneita, osa ei. Tähän asti kokeneemmat erotuomarit ovat ainakin ajoittain taistelleet näitä päätöksiä vastaan perustaen ratkaisunsa sääntöjen henkeen ja omaan harkintakykyynsä.

Fifan sivuilta löytyvät linjaukset kertovat kuitenkin kiristyvästä ilmapiiristä, jossa harkinnalle on entistä vähemmän tilaa. Tässä ilmapiirissä Gestranius ja Lehtola (tai hänen avustavansa) tekivät ratkaisunsa. Heille sääntöjen ulkopuoleisissa ohjeistuksissa ei ollut kyse painotuksesta tai kauden teemasta vaan ylhäältä sanellusta ainoasta oikeasta tulkinnasta. He uskoivat tekevänsä ainoan oikean ratkaisun.

Huolestuttavinta tässä kaikessa on se, että Fifan linjausten perusteella sunnuntain ja maanantain tapahtumat eivät olleet sattumanvaraisia yksittäistapauksia. Ne olivat merkkejä siitä, mihin kattojärjestöt ovat lajia viemässä. Näiden esimerkkien valossa tuo suunta vaikuttaa väärältä ja vaaralliselta.

Palloliitto antoi tänään tiedotteessaan sekä Gestraniukselle että Lehtolalle puhtaat paperit. Gestraniuksen kohdalla ymmärrän ratkaisun. Hänen virallinen tuomitsemisensa liiton taholta olisi ollut naurettavaa sen jälkeen, kun liitto on erikseen kouluttanut häntä noudattamaan linjauksia. Ei tuomaria voi hyllyttää siitä, että hän tekee niin kuin käsketään. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö erotuomaria voisi käskeä myös toimimaan pelin edun vastaisesti.

Tähän asti erotuomarit ovat pystyneet tällaisissa tilanteissa valvomaan lajin etua. EM-kisoissa 2000 otettiin käyttöön sääntö, jonka mukaan maalivahti saa pitää palloa käsissään korkeintaan kuuden sekunnin ajan. Säännön tarkoituksena on nopeuttaa peliä. Espanjan ja Norjan välisessä pelissä egyptiläinen Gamar El Ghandour viheltää tästä rikkeestä epäsuoran vapaapotkun. Espanjan maalivahti Jose Molina ehti pitää tilanteessa palloa käsissään 6,5 sekuntia.

Se on ainut kerta, kun kuuden sekunnin säännöstä vihelletään vapaapotku noissa kisoissa. Se on itse asiassa ainut kerta, kun olen nähnyt kuuden sekunnin säännöstä koskaan vihellettävän vapaapotkua. Sääntö on edelleen sääntökirjassa, mutta erotuomarit ovat käyttäneet maalaisjärkeä ja jättäneet sen omaan arvoonsa. He ovat tehneet niin jo 12 vuoden ajan.

Epäilen kuitenkin, että maailma on muuttunut sen verran, että mikäli kuuden sekunnin linjaus tehtäisiin nyt, pilli soisi jatkuvasti. Se on se suunta, johon jalkapallomaailma on kulkemassa.

”On ikävää, että erotuomarit joutuvat ison kritiikin kohteeksi tilanteissa, joissa he ovat toimineet jalkapallosääntöjen ja ohjeiden mukaisesti”, Palloliiton erotuomaripäällikkö Johan Holmqvist totesi tänään tiedotteessa.

Palloliitossa ja muissa kattojärjestöissä pitäisi miettiä kritiikin syitä. Kun erotuomaritoimnnasta ollaan tekemässä muusta lajista erillistä sanelusaareketta, se on kovaa vauhtia vieraantumassa katsojistaan ja pelaajistaan.

Jutun kuvituksena on käytetty kuvakaappauksia Kutosen tv-lähetyksestä.


Responses

  1. Korostetaan vielä ennen kommenttien tuloa, että tiedän tuomariaiheiden olevan herkkiä. Tämä on suuri ja laaja aihe. Tiedän sen jo siitä, miten paljon olen näitä asioita viime päivinä ajatellut ja selvitellyt ja kuinka paljon olen niistä kirjoittanut. Teksteistä vain osa on päätynyt tänne blogiin.

    Erotuomarina olo muistuttaa usein elämistä. Tilanteet ovat vaiketa ja oikeita vastauksia on vähän. Jalkapallokentällä on helkkarin vähän mustaa ja valkoista. Toisinaan se on kokoaan harmaan sävyjen peitossa. Kuin katsoisi usvaa asvattia vasten.

    Tällaisissa tilanteissa erotuomari etsii jotain valoa, jonka nojalla suunnistaa. Yleensä se valo tulee säännöistä, niiden hengestä tai kirjaimesta. Joskus taas ulkopuolisista ohjeistuksista ja linjauksista. Tuomarin pitää valita majakkansa niin nopeasti, että vääriä valintoja tulee väistämättä. Välillä laiva vain karahtaa karille. Se on inhimillistä. Kentällä ei ole aikaa tuntikausien moraalifilosofisille pohdiskeluille.

    Kun hämärä on syvin, erotuomarin pitäisi kysyä itseltään, mitä säännöillä tarkoitetaan. Mitä niillä haetaan takaa? Mikä on tämän säännön tarkoitus? Miten voin palvella sillä peliä parhaiten? Joskus vastaukset vaihtelevat pelin mukaan. Toisinaan oikea vastaus vaatii säännön soveltamista.

    Se mitä olen yrittänyt näissä jutuissa sanoa on tämä: peli tärkeämpi kuin yhteiset pelisäännöt ja painotukset. Siksi niitäkin pitää pystyä soveltamaan.

    Sillä linjauksien sokea noudattaminen ei ole pelin palvelemista. Kun erotuomari toimii niin, hän tuomitsee peliä tarkkailijalle tai otteludelegaatille. Tätä pelitä ei voi tuomita niin. Tai voi, tein tuomariaikoina joskus itsekin niin. Silloin tarkkailja sanoi minulle asian niin kuin se on: ”Erotuomarin ei pidä koskaan viheltää tarkkailijalle vaan aina pelille.”

    Erotuomarikeskusteluissa nousee usein esiin kaksi koulukuntaa, jotka eivät koskaan kohtaa. Erotuomareiden puolustajien mielestä joukkueet ja pelaajat syyllistävät tuomareita muutenkin liikaa. Se pitänee paikkansa, mutta näistä asioista pitää pystyä silti keskustelemaan.

    Sitten ovat ne, joiden mielestä erotuomarit ovat lähes lähtökohtaisesti väärässä. Tämäkin näkökanta on inhimillisesti ymmärrettävä, koska (kuten jutussakin huomattiin) erotuomarin työskentelystä jäävät usein mieleen vain virheet. Tuomarin homma on niin vaikeaa, että noita virheitä tulee väistämättä. Usein ne ovat kuitenkin pienempiä ja perustellumpia kuin miltä ensinäkemältä vaikuttaisi.

    Gestraniuksen ja Lehtolan tuomioista ei koskaan saavuteta yksimielisyyttä, joten keskustelu absoluuttisesta oikeasta ja väärästä voidaan ainakin tämän jutun kommenteissa unohtaa. Kaksi edellä mainittua koulukuntaa eivät tule koskaan kohtaamaan, joten älkää yrittäkö muuttaa toistenne mielipiteitä vaan perustelkaa omanne asiallisesti.

  2. Sen sanon vielä, etten usko erotuomareidenkaan nauttivan nykyisestä sanelusuuntauksesta. Itse asiassa tiedän sen kokemuksesta.

    Olin vuosina 2003-2009 kuusi kautta futsalin vallioerotuomarina. Kauden alussa yhteisillä kursseilla kerrotaan kauden uusista linjauksista. Usein ne ovat peräisin kansainvälisiltä kentiltä. Joskus ne taas ovat kotimaisen työryhmän päätöksiä. Niitä kutsutaan yhteisiksi pelisäännöiksi ja kauden painopisteiksi.

    Painotukset eivät ole aina kaikkien mieleen. Itse asiassa ne eivät ole koskaan kaikkien mieleen. Jokaisella erotuomarilla on oma johtamistyyli. Useimmilla on myös omat tulkintansa lajin säännöistä. Pahimmassa tapauksessa uudet painotukset ja pelisäännöt ovat ristiriidassa molempien kanssa. Se on paha juttu, sillä nämä tekijät vaikuttavat yhdessä pelin luonteen kanssa siihen, millaisen linjan tuomari otteluun rakentaa.

    Mitä erotuomari tekee sellaisessa tilanteessa? Saman minkä aina ennenkin, sopeutuu. Meidän tehtävämme ei ole kirjoittaa sääntöjä, vaan tulkita niitä, mutta joissain tapauksissa nuo tulkinnatkin sanellaan ylhäältä päin. Sellaisessa tilanteessa on helpointa piiloutua painotuslapun taakse ja sanoa, että näin on päätetty. Ulkoistaa itsensä päätöksen teosta.

    Yleensä parhaat tuomarit eivät kuitenkaan tee näin. Kapinallisimmat ottavat uudesta painotuksesta miinusmerkinnän sääntökokeessa. Heillä on siihen varaa. Tällä tasolla tunnetaan säännöt hyvin.

    Ratkaisevinta on kuitenkin se mitä tehdään kentällä. Siellä monet parhaista viheltäjistä eivät suostu ulkoistamaan harkintakykyään. Linjauksen mukainen varoitus voi vaihtua pelin ensimmäisessä erheessä tiukkaan ja opettavaiseen puhutteluun. Sen jälkeen toista erhettä ei tule. Näin toimivat kokeneet tuomarit. Nuorempana dumarina vedin matseissa tietysti pilkulleen niin kuin on päätetty. Pelaajien ihmettelyihin vastasin, että ”näin on sovittu”.

    Voin sanoa kokemuksen rintaäänellä, että uudet painotukset voivat toimia vain, jos niistä kerrotaan joukkueille etukäteen. Muissa tapauksissa puolet kaudesta meni siihen, että joukkueet ihmettelivät mitä helkkaria nämä pillipiiparit ovat nyt saaneet päähänsä. ”Näin on vaan sovittu” -ilmoitukset eivät riitä perusteluiksi, varsinkaan kun joukkueet eivät ole olleet mukana sopimassa asiasta.

    Jos painotukset muuttuvat, kuten niillä toisinaan on tapana, seuraavan kauden alussa saa selitellä, miksi tilanteet vihelletäänkin nyt eri tavalla. Joukkueiden tuska on ymmärrettävä. Kun yhteen linjaukseen on ehtinyt tottua, niin se onkin jo muuttumassa. Kaiken päälle tulevat vielä tuomarikohtaiset vaihtelut.

    Tätä taustaa vasten Fifan pyrkimys yhtenäiseen linjaan on ymmärrettävä, mutta mahdoton. Käytännössä yhteistä linjaa ei saavuteta koskaan. Jäljelle jää vain loputtomiin jatkuva siirtymävaihe yhä uusine painotuksineen, jotka sotivat ihmisten ymmärrystä, sääntöjä ja pelin henkeä vastaan. Ja joista erotuomarit joutuvat ulkoistamaan itsensä.

    Tämä kaikki on valitettavaa, sillä erotuomaritoiminta on mennyt maailmanlaajuisesti hurjasti eteenpäin viimeisten reilun 20 vuoden aikana.

  3. Erittäin hyvää tekstiä jälleen kerran. Olen samaa hyvin pitkälle samaa mieltä sillä erotuksella, että Lehtolan hyväksymä maali ei mielestäni ole enää sääntöjen puitteissa eikä sen kohdalla kyse ole enää sääntöjen tulkinnasta ja kattojärjestön ohjauksesta. Toinen pallo kun kiistatta vaikutti peliin, jolloin päätös jättää viheltämättä peli poikki tai hyväksyä maali oli yksiselitteisesti virheellinen. Tällainen tulkinta ei varmasti ole se mitä mainitulla kahden pallon linjauksella on haettu vaan kuten kirjoitit se voi soveltua vain tilanteeseen, jossa kellään pelaajalla ei ole epäselvyyttä oikeasta pelipallosta.

    • Uskon, että olemme tuosta asiasta samaa mieltä. Tosin sillä erotuksella, että olen aika varma, että kattojärjestön linjaus vaikutti tuossa tilanteessa. Miksikö? Toissa vuonna tuollainen maali olisi hylätty epäröimättä, koska mitään epäselvyyttä ei olisi ollut.

      Jutussa mainituista syistä tuomarit tuppaavat vetämään painotetuissa asioissa mieluummin överit kuin vajarit. Kun linjausta on paukutettu koulutuksessa videoiden avulla uudestaan ja uudestaan ja sanotaan, että nyt tehdään näin ja tarkkailijatkin sitten muistavat tämän, kohtuus voi toisinaan unohtua. Pelissä eteen tuleva tilanne alkaa näyttää kurssilla videolta nähdyltä, vaikka se olisikin jotain muuta.

      Tavallaan se on luonnollista. Esimerkiksi uuden paitsiotulkinnan kanssa opettelussa meni vuosia, mutta lopputulos on ollut vaivan arvoinen. Mutta olivat painotukset mitkä tahansa, niin kyllä tuomariston pitää pystyä näkemään ja tuomitsemaan se, kun ottelua pelataan kahdella pallolla yhtaikaa.

  4. Maallikon lukemana tuo vedotun sääntökohdan ”…kentälle tulee ylimääräinen pallo, muu esine tai eläin…” sanamuoto henkii sitä, että sitä todellakaan ei pitäisi edes yrittää soveltaa tilanteeseen, missä sivurajaheiton saanut joukkue suorittaa heiton kahdesti ja heittää kentälle kaksi pelipalloa. Jos tämä on erotuomarikoulutuksessa jäänyt epäselväksi, koulutusta pitää täsmentää.
    No virheitä sattuu kaikessa inhimillisessä toiminnassa, mutta tässä tapauksessa on erikoisen merkillistä se, että huono päivä sattui koko erotuomarijoukkueelle. Yksikin heistä neljästä olisi jämäkän viileällä toiminnalla voinut estää tämän katastrofin.Hyötyneen joukkueen valmentajakin totesi virheen tapahtuneen eikä ”maalin” hylkäämisestä kovin suurta polemiikkia olisi syntynyt.
    Kaikkein eniten ihmettelen kuitenkin Palloliiton erotuomaripäällikön tiedotetta, jonka mukaan liiton erotuomaritoiminto ei ole nähnyt Haka-HJK -ottelun tuomaroinnissa mitään moitittavaa; toistettiin vain kiltisti ottelun erotuomarin selitykset ja valiteltiin erotuomareiden saamaa kritiikkiä. Jos tämä tiedote jää Palloliiton viimeiseksi kannanotoksi asiaan, talo on todellakin ilman minkäänlaista vastuullista johtajaa.
    Tässä olisi sauma puheenjohtajakandidaateille profiloitua ja esittää omat toimenpide-ehdotuksensa. En ole toistaiseksi havainnut yhtään esiintuloa.
    Onhan tämä kahdella pallolla pelaamisen hyväksyminen myös jonkinmoinen imagotappio Palloliitolle, Veikkausliigalle ja koko suomalaiselle jalkapallolle. Terävät pakina- ja vitsinikkarit pitävät siitä huolen enkä ihmettelisi, vaikka saisimme ulkomaisilta ystäviltämme kuulla kommentteja tyyliin:”Ai teillä pelataan kauden ratkaisupelit kaksi palloa kentällä?!”

    P.S. Olinhan klassikko-ottelussa maanantaina minäkin. Ja kyseisessä tilanteessa seurasin sitä ”ylimääräistä” palloa, kunnes yhtäkkiä jouduin kysäisemään kaverilta, mistäs tuo pallo tuolle Klubin keskittäjälle tuli. Keskityksen jälkeen nimittäin Mäkelä pani sen toisen pallon pussiin…

  5. […] tilanteeseen erotuomaritoiminnan kannalta. Tilanne on analysoitu puhki monellakin taholla (Esim. Futisblogi Puoliaika ja Dutch Referee), joten en enää puutu laajasti teknisiin […]

    • Yllä oleva pohdinta kannattaa käydä lukemassa – ihan siksikin, että se tulee hyvin läheltä aihetta. Lisäksi se ottaa esille tärkeän aiheen: siihen, että ylimääräisen pallon vaikuttaminen peliin on määritelty säännöissä liian väljästi. Tämän on siinä mielessä ymmärrettävää, että paitsiosäännön kohdalla peliinvaikuttamisen tulkinnan muovautuminen lopulliseen muotoonsa kesti noin kymmenen vuotta.

      Paitsiosääntöprosessin olisi kuitenkin pitänyt opettaa tulkintojen laatijoille jotain. Nyt näin ei käynyt, ja yksittäiset erotuomarit joutuvat maksamaan siitä hinnan. Lainaus Nuijan päästä -blogista: ”Sekä Palloliitto että FIFA ovat todenneet erotuomariston tulkinnan olevan tässä tilanteessa oikea. (Huomatkaa, että tällä tulkinnan oikeellisuudella ei ole mitään tekemistä tilanteen ennakoinnissa tehtyjen virheiden kanssa.) ”

      Tosin Veikkausliigan erotuomariasettelut eivät viesti täydestä luottamuksesta. Ketään tuomaristosta ei virallisesti hyllytetty. Lehtola ja tilanteessa mukana ollut AET2 eivät ”vain” saaneet otteluita enää loppukaudesta. Neljännestä erotuomarista en ole varma.

      Sen sijaan AET1:n, joka ei ollut tuplapallotilanteessa osallisena, tuomitsi loppukauden peleissä normaaliin tapaan. Kauden viimeinen liigamatsi oli Vaasassa.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: