Kirjoittanut Lari Vesander | lokakuu 17, 2012

Valmentajapaketti osa 2: Englannin malli ja Italian malli

Italian Serie A:ssa seurat vaihtoivat vuoden sisällä valmentajaa 30 kertaa. Mistä se johtuu ja mitä se kertoo?

Gianluca Vialli kirjoittaa kirjassaan Italian Job osuvasti Englannin ja Italian valmentajamarkkinoiden eroista. Erot kiteytyvät oikeastaan kahteen asiaan: siihen kuinka paljon aikaa uudelle valmentajalle annetaan ja siitä kuinka helppo hänen on työllistyä potkujen jälkeen.

Näissä asioissa mailla on eroa kuin yöllä ja päivällä. Italiassa vaaditaan tuloksia heti tai muuten pesti päättyy lyhyeen. Kauden 2010-11 lopun jälkeen 20 Serie A:n seuraa vaihtoivat valmentajaa vuoden sisällä yhteensä 30 kertaa. Innokkaimmat seurat tekivät peräti neljä valmentajanvaihdosta – ja päätyivät usein jo aiemmin saman kauden aikana potkimaansa valmentajaan.

”Italiassa ollaan paljon vikkelämpiä tuomitsemaan valmentajan pesti epäonnistuneeksi, mutta samalla vastahakoisempia pitämään valmentajaa itseään epäonnistujana”, Vialli kirjoittaa. ”Italiassa valmentaja otetaan yhä uudestaan takaisin, koska me uskomme, että hänellä on aina jotain annettavaa.”

”Englannissa on tavallista, että valmentaja puhuu seuraan tullessaan kolmen-neljän vuoden suunnitelmasta ja seurajohto antaa hänen toteuttaa sen. Ongelman ydin on siinä, mitä tapahtuu kun valmentaja saa potkut. Potkujen jälkeen valmentajaa pidetään pilaantuneena.”

”Saadakseen uuden mahdollisuuden hänen täytyy mennä pienempään seuraan, ehkä jopa sarjaporrasta alemmas. Ja jos hän epäonnistuu sielläkin, eikä hänellä ole poikkeuksellisen suurta mainetta, uuden työpaikan saaminen on hyvin hankalaa.”

Vuonna 1999 League Manager’s Associationin listoilla on 300 päävalmentajaa. Viisi vuotta myöhemmin heistä toimi päävalmentajana 28. Lisäksi 71 muuta toimi muissa jalkapallotehtävissä, apuvalmentajina tai kykyjenetsijinä. Loput 200 olivat kadonneet. He eivät olleet enää mukana jalkapallotoiminnassa. Jokainen voi miettiä, kuinka paljon kykyjä ja osaamista katosi heidän mukanaan

Italiassa potkujen saaminen ei sen sijaan ole kuolemansynti. Kaikkein menestyneimmätkin valmentajat ovat saaneet siellä potkut. Maailmanmestarivalmentaja Marcello Lippi on saanut potkut puolenkymmentä kertaa.

”Englantilaiset ovat väärässä. Erehdyt kerran ja se on siinä. Entä kaikki se kokemus mitä sait? Eikö sillä ole mitään arvoa? Italialaisessa jalkapallossa on paljon vikoja, mutta täällä me ainakin arvioimme valmentajia heidän ansioidensa mukaan emmekä viimeisimmän suorituksen perusteella”, Fabio Capello sanoo Viallille.

Vialli ottaa kaksi esimerkkiä Englannin mallin viallisuudesta. Ensimmäinen niistä on Rafael Benitez. ”Benitez voitti Liverpoolissa Uefa Cupin ja Mestareiden liigan, mutta mikäli hän olisi ollut englantilainen, hän ei olisi päässyt koskaan valmentamaan Valenciaa tai Liverpoolia.”

Benitezin ensimmäinen päävalmentajapesti Valladolidissa päättyi potkuihin vain kuuden kuukauden jälkeen. Seuraava pesti Osasunassa päättyi potkuihin yhdeksän pelin jälkeen. Tämän jälkeen Benitezin piti hakea vauhtia pikkuisesta Extremadurasta, jonka hän johdattikin La Ligaan. Seuraavana vuonna Extremadura kuitenkin putosi sarjasta ja Benitez sai mennä.

Vasta myöhempi onnistuminen Teneriffalla avasi Benitezille ovet ensin Valenciaan ja sitten Liverpooliin. Voi olla, että vasta aiempien epäonnistumistensa myötä Benitez oli valmis valmentamaan joukkueen huipulle. ”Hyvät valmentajat oppivat virheistään. Benitez sai aiemmista pesteistään arvokasta kokemusta ja oppi valtavasti, vaikka asiat eivät sujuneetkaan kentällä toivotusti”, Vialli sanoo ja lisää itsekin oppineensa valmentajana enemmän tappioistaan kuin voitoistaan.

Viallin toinen esimerkki Englannin mallin ongelmista on vastaansanomaton: Sir Alex Ferguson. ”Englannissa harva muistaa, että Alex Ferguson sai 37-vuotiaana potkut St. Mirrenistä. Mitä olisikaan tapahtunut, jos Aberdeen olisi pitänyt Fergusonia menetettynä tapauksena eikä olisi antanut hänelle toista mahdollisuutta? Brittifutiksen historia olisi muuttunut silloin merkittävästi.”

Italian mallin epäkohdista tarvitsee tuskin edes keskustella. Neljä päävalmentajaa kaudessa on yksinkertaisesti liikaa. Pitää kuitenkin muistaa, mitä Englannin ja Italian mallien taustalla on. Englannissa valmentaja on aina ollut manageri: liki itsevaltainen hallitsija, joka on pitänyt joukkueen kaikki langat käsissään. Italiassa pidemmän ajan linjauksista vastaa urheilutoimenjohtaja, jonka työpaikka ei yhtä herkästi liipasimen alla kuin usein projektiluontoisesti seuraan tulevan valmentajan.

Uhanalaiset managerit

Urheilutoimenjohtajat ovat jalkapallomaailmassa tulevaisuuden suunta. ”Ennen muinoin seuroilla ei ollut tuottotavoitteita eikä juuri muitakaan taloudellisia vastuita. Tässä ympäristössä englantilainen managerimalli oli ylivertainen. Manageri hankki pelaajat ja neuvotteli sopimukset. Hänen ei tarvinnut huolehtia sponsoreista, osaomistajista tai stadioninturvallisuus järjestelyistä.”

Nykyään tällainen järjestely on paljon hankalampi. Jalkapallon taloudellinen puoli on kasvanut niin suureksi, että managerin virka vanhassa merkityksessään on liikaa yhdelle ihmiselle. Vanha managerimalli toimii lähinnä vain Arsene Wengerin ja Alex Fergusonin kaltaisilla poikkeusyksilöillä. Esimerkiksi Wenger on loistava manageri, mutta huomattavasti heikompi valmentaja. Hän tietää sen itsekin.

”2000 valmentajasta ainakin 1900 pystyy vetämään harjoitukset yhtä hyvin kuin minä. Se ei vaadi mahdottomia”, Wenger kertoi Viallille. ”Menestyksen salaisuus ei ole harjoittelussa. Se joukkueen rakentamisessa, siinä että osaa valita oikeat pelaajat. Minulla on tapana sanoa, että jos asiat sujuvat hyvin siirtomarkkinoilla kesäkuussa, asiat sujuvat hyvin koko kauden ajan.”

Managerilla on seurassa liki absoluuttinen valta, mutta harva seura on valmis antamaan sellaista. Pelaajien hinnat ja palkat ovat kasvaneet kovaa vauhtia. Se mikä oli ennen korkeintaan satojen tuhansien sijotus, on nykyään miljoonien eurojen sijoitus. Harva uskaltaa antaa sellaista päätöstä yhden ihmisen käsiin.

Niinpä seuroissa luotetaan yhä enemmän joukkovoimaan päätöksissä. Pelaajakaupoista on päättämässä valmentajan lisäksi (tai sijaan) ainakin seuran puheenjohtaja ja urheilutoimenjohtaja, usein myös muita. Wengerin mielestä tällainen toiminta johtaa ikäviin kompromisseihin.

”Käytännössä se rajoittaa vaihtoehtoja paljon. Hankin aikoinaan seuraan nuoren puolustajan nimeltä Kolo Toure. Kukaan ei tiennyt kuka hän oli. Muutamassa vuodessa hänestä tuli avainpelaajamme. Olen varma, että jos olisin ollut Juventuksen päävalmentaja, en olisi saanut hankkia Touren kaltaista pelaajaa. Miksikö? Koska hän ei ole kuuluisa. Häntä olisi pidetty riskinä.”

”Juventusta johtaa hallitus, sen lisäksi on puheenjohtaja, toimitusjohtaja, urheilutoimenjohtaja ja niin edelleen. Heillä olisi ollut osavastuu pelaajahankinnasta, eivätkä he pidä riskeistä. Arsenalissa voin hankkia Kolo Touren jos haluan ja riski on kokonaan minun. Olen ainoa joka saa kestää seuraamukset, jos pelaaja ei onnistukaan.”

Tavallaan tämä kiteyttää myös Englannin ja Italian valmentajakulttuurin erot. Italiassa valmentaja joutuu toimimaan aina tiukoissa raameissa. Hänen valtansa ei ole absoluuttista. Koska kaikki ei ole hänen kontrollissaan, häntä ei voi myöskään pitää ainoana syynä joukkueen epäonnistumiseen.

Englannissa valmentaja saa paljon enemmän valtaa ja aikaa. Hän pääsee tekemään paljon enemmän joukkuetta koskevia päätöksiä. Sitä kautta hän on paljon enemmän vastuussa siitä, miten joukkue menestyy.

Mutta kuten sanottua, tällainen malli on murtumassa. Italialainen jalkapallo ja globaali talosu toimivat jo kvartaaleissa. Brittifutis on vuorossa seuraavaksi.


Responses

  1. http://swissramble.blogspot.fi/2012/10/real-madrid-and-barcelona-leaders-of.html oheisesta blogista käy ilmi huippuseurojen taloudellinen tilanne. Kiitos hyvästä kirjoituksesta, se avasi hieman paremmin ymmärtämään miksi Arsenal pärjää noinkin hyvin taloudellisesti eurooppalaisessa vertailussa.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: