Kirjoittanut Lari Vesander | lokakuu 27, 2012

Muuris-paketti osa 2: Unelmien paino

Suomalaisessa jalkapalloilussa hallitseva mestari kantaa mukanaan samanlaista toiveiden painoa kuin maajoukkue. Koska sillä on mahdollisuus tehdä unelmista totta, sen odotetaan myös tekevän niin. Samalla kuitenkin unohtuu helposti, että se mikä on mahdollista ei usein ole todennäköistä.

Alussa oli Kontula ja sattuma. ”Lähtökohta oli se, että valmistauduimme kauteen 1981. Minun piti olla pelaaja-kakkosvalmentaja”, Antti Muurinen muistelee. ”Lopulta kävi niin, että ykkösvalmentaja ei voinutkaan hoitaa tehtävää. Se lankesi minulle sattumalta.”

”Jälkikäteen ajateltuna se on ollut melkoinen onnenpotku. Innostuin valmentamisesta heti tosi paljon. Se oli Ihanteilleni ja mielihaluilleni sopiva homma.” Itse asiassa se ei ollut onnenpotku vain Muuriselle. Se oli onnenpotku koko suomalaiselle jalkapalloilulle.

Muurinen valmensi KontUssa yhdeksän kautta. Niiden aikana hän teki nelosdivariseurasta itähelsinkiläisen menestystarinan, joka huipentui liigakarsintoihin syksyllä 1986. Vaikka nousua ei tullut, Muurinen oli antanut vahvat näytöt. Kauden 1987 jälkeen hänet palkattiin Lahden Kuusysin valmentajaksi.

Se oli iso nimitys. Kuusysi oli tuolloin suomalaiselle jalkapalloilulle samaa kuin HJK on tällä hetkellä: menestyvä lippulaiva. Joukkue oli voittanut viiden vuoden aikana kolme mestaruutta, kaksi Suomen cupia ja yltänyt edellisenä vuotena kaikkien aikojen suomalaiseen eurosaavutukseen: Euroopan cupin puolivälieriin.

Kuuysi oli menestysputkessa, eikä putki katkennut Muurisen tuloon. Muurisen ensimmäisellä kaudella Kuusysi saavutti hopeaa, mutta toisella tuli jo mestaruus. Tahti jatkui samana myös seuraavina vuosina: hopea, mestaruus, hopea.

Kyykän seitsemän kautta jatkunut mitaliputki meni poikki vasta vuonna 1993, jolloin myös Muurisen sopimus päättyi. Hän oli kuitenkin tehnyt itsestään jo menestyjän voittamalla kuuden vuoden aikana kaksi mestaruutta ja kolme hopeaa.

Se on Muurisen uran ensimmäisen 15 vuoden tarina. KontUsta Kuusysiin. Itä-Helsingistä Lahteen. Yllättäjästä menestyjäksi. Muurinen on ylittänyt odotukset kummassakin seurassa.

Odotukset ovat kuitenkin kasvamassa. Seuraavien kymmenen vuoden aikana ne paisuvat jättiläismäisiksi.

Mutta sitä ennen tulee suuri täyttymys.

Mestareiden liigaan

Kuusysin jälkeen Muurinen valmentaa kolmen kauden ajan Pietarsaaren Jaroa. Trendi on nouseva. Ennen Muurisen tuloa Jaro sijoittui runkosarjassa 11:nneksi. Muurisen ensimmäisenä vuotena Jaron sijoitus on seitsemäs, toisena viides ja kolmantena vuotena joukkue voittaa Veikkausliigan runkosarjan maalierolla.

Joukkue hyytyy kuitenkin ylemmässä loppusarjassa viidenneksi. Jaron seurahistorian ensimmäinen liigamitali jää saavuttamatta.

Pietarsaarelaisten sijoitus on silti parempi kuin yhdeksänneksi tulleen HJK:n. Klubilla on menossa kuiva kausi. Edellisestä mestaruudesta on kulunut nejlä vuotta. Se on stadissa ikuisuus. HJK palkkaa Muurisen tuomaan pokaalin takaisin Helsinkiin.

Muurinen voittaa mestaruuden heti ensimmäisellä HJK-kaudellaan – ja millä tavalla! Joukkue tekee eniten maaleja ja päästää vähiten. Eroa toiseksi tulleeseen VPS:ään kertyy kymmenen pistettä. Ja tämä on vasta alkua. Todellinen paukku tulee seuraavana syksynä, kun Muurinen luotsaa HJK:n Mestareiden liigaan.

Se on suomalaisen jalkapalloilun kaikkien aikojen syksy. HJK voittaa ensin maailmanmestarimaan Ranskan kakkosjoukkueen Metzin. Lohkovaiheessa saa taipua legendaarinen Benfica. Kaiserslauternin kanssa tuli tasapeli.

Mika Kottilan syöksypuskut, Mika Lehkosuon rankkari, Luiz Antonion tasoitus Estádio da Luzilla… Nyt tuntuu kuin kaikki tuo olisi tapahtunut toisessa todellisuudessa, mutta Muurinen on kävelevä todiste siitä, että se oli totta.

Muurinen valmentaa HJK:ssa vielä yhden kauden. Joukkue taipuu viimeisessä ottelussa Hakalle, ja kulta jää Koskiin.

Seuraavana vuonna Muurista odottaa uusi haaste. Hän on jo kerran toteuttanut suomalaisen jalkapallounelman. Nyt hänen toivotaan tekevän se uudestaan maajoukkueen päävalmentajana.

Eteenpäin maajoukkueen kanssa

Muurinen muuttaa A-maajoukkueen pelitavan ja mentaliteetin. Tuloksena joukkue pelaa historiansa parasta jalkapalloa. Suomen maajoukkue ei ole koskaan ennen pelannut tällä tavalla; näin rohkeasti, näin viihdyttävästi, näin taitavasti. Joukkueen pelin katseleminen on vaikuttavaa.

Litmanen, Forssell, Hyypiä, Tihinen, Niemi, Kolkka… Monelle katsojalle tästä joukkueesta muodostuu se ainut oikea Suomen jalkapallomaajoukkue. Kaikki ennen tätä on ollut esileikkiä. Kaikki tämän jälkeen on jälkilämmittelyä. Tämä on sexy footballia.

Näyttävä pelitapa on kuitenkin kaksiteräinen miekka. Se saa ihmiset uskomaan, että joukkue pystyisi vieläkin parempaan. Että sen pitäisi pystyä vieläkin parempaan.

Unelmien tavoittelussa ei ole mitään pahaa, eikä väärää toivoa ole olemassakaan. Mutta kohtuuttomia odotuksia on. Vaatimusta siitä, että Suomen olisi pitänyt päästä Muurisen aikana arvokisoihin voi pitää sellaisena.

Arvokisoihin päästäkseen Suomen kaltainen maa tarvitsee suurta arpaonnea – ja se tarvitsee sitä kahdesti. Ensin lohkoarvonnoissa, jotta sillä on mahdollisuus päästä kahden parhaan joukkoon. Sitten jatkokarsinnoissa, jotta se pystyisi ylittämään vielä viimeisen esteen. On haihattelua ajatella, että Suomi saisi karsintoihin lohkon, jonka se pystyisi voittamaan.

Useimmiten Suomella ei ole edes ensimmäistä arpaonnea. Vuoden 2002 MM-karsinnoissa Suomi saa vastaansa Englannin ja Saksan. Tuloksena on kolme komeaa tasapeliä suurmaita vastaan ja upea 5-1-murskavoitto Otto Rehhagelin Kreikasta. Kisoihin ei päästä, mutta eteenpäin on menty.

Mutta muutkin menevät eteenpäin. Kesällä 2004 samainen Kreikka voittaa Euroopan mestaruuden. Suomi ei ole kisoissa mukana. Jälkikäteen ajateltuna nämä karsinnat olivat Muurisen tilaisuus. Italiaa vastaan Suomella ei ollut mitään mahdollisuuksia, mutta Jugoslavia (sittemmin Serbia ja Montenegro) oli sekaisin. Sen ansiosta lohkon kakkossija on auki.

Mahdollisuus jää Suomelta niukasti käyttämättä. Jos A-maajoukkue olisi onnistunut voittamaan Walesin jommassakummassa kohtaamisessa, se olisi päässyt jatkokarsintaan – Venäjää vastaan.

Tilanne on sama kuin vuoden 1998 MM-kisojen karsinnoissa. Suomessa voivotellaan niukkaa epäonnistumista, mutta unohdetaan samalla, että kisaunelman edessä olisi ollut vielä yksi jättimäinen este. Syksyllä 1997 se olisi ollut Jugoslavia. Nyt se olisi ollut Venäjä, joka on ollut Suomelle aina ylivoimainen vastus.

Olisiko se muuttanut mitään, jos Suomi olisi selvittänyt Walesin mutta kaatunut Venäjään? Se olisi ehkä ollut kunniakkaampi tappio ja helpottanut hieman Muuriseen myöhemmin kohdistuvaa painetta, mutta Suomi olisi ollut silti yhtä ulkona arvokisoista.

Seuraavissa MM-karsinnoissa Suomella ei ole arpaonnea. Samaan lohkoon arvotaan Hollanti ja Tshekki. Tehtävä on mahdoton, eikä joukkue näytä menevän enää edes eteenpäin. Maajoukkueen kannattajat järjestävät Muurisen vastaisen mielenosoituksen. Muurinen saa maajoukkuepestin päätteeksi valmentajauransa ainoat potkut.

Mestari liigassa

Muurinen ei jää potkujen jälkeen lepäilemään laakereille. Kaudeksi 2006 Muurinen siirtyy FC Lahden valmentajaksi. Ensimmäiseltä kaudelta on tuloksena kahdeksas sija, toiselta Liigacupin voitto.

Sitten Stadi kutsuu taas Muurista. HJK:n edellisestä mestaruudesta on kulunut jälleen neljä vuotta. Klubi kaipaa Muurista jälleen sateentekijäksi. Muurisen ensimmäinen kokonainen kausi HJK:ssa ei ole vielä menestys, Klubi jää neljänneksi, mutta seuraavalla kaudella taivaat aukeavat.

Kaudella 2009 tulee mestaruus ja kaudella 2010 heti toinen. Kaudella 2011 HJK voittaa ylivoimaisesti kolmannen perättäisen Suomen mestaruuden. Joukkue täydentää tuplamestaruuden voittamalla cupin finaalissa KuPSin. Silti joissain piireissä Klubin kautta pidetään pienoisena pettymyksenä, koska joukkue pystyi voittamaan Schalken vain kerran eikä siksi selviytynyt Eurooppa-liigan lohkovaiheeseen.

Kaava on tuttu maajoukkueesta. Alussa on unelma. Kun sitä ruokkii, siitä tulee toive. Kun toive saa mahdollisuuden, se jatkaa kasvuaan. Ensin siitä tulee odotus ja lopulta vaatimus. HJK:ssa Muurinen operoi yhden vuoden jatkosopimuksilla, jotka tehtiin vasta sen jälkeen, kun mestaruus oli varmistunut.

Suomalaisessa jalkapalloilussa hallitseva mestari kantaa mukanaan samanlaista toiveiden painoa kuin maajoukkue. Koska sillä on mahdollisuus tehdä unelmista totta, sen odotetaan myös tekevän niin. Samalla kuitenkin unohtuu helposti, että se mikä on mahdollista ei usein ole todennäköistä.

Partizan Belgrad ja Besiktas. Dinamo Zagreb ja Schalke. Celtic ja Athletic Bilbao. Partizan ja Dinamo ovat Serbian ja Kroatian HJK:t. Edellinen on voittanut viisi ja jälkimmäinen peräti kuusi mestaruutta putkeen. Nämä ovat futisdynastioita perinteisissä jalkapallomaissa ja pelaavat säännöllisesti eurocupien lohkovaiheessa.

Athletic Bilboa, Besiktas, Celtic ja Schalke ovat vielä asteen kovempia vastustajia. Ne ovat HJK:hon nähden monikymmenkertaisilla budjeteilla operoivia jättiläisiä.

”Kun ajattelee omaa uraani, joka on kestänyt 32 vuotta. Niin minun kohdallani odotukset ovat olleet jos eivät kohtuuttomat niin kovat. Monesti edeltäjiltäni tai jälkeläisiltäni ei ole odotettu yhtä paljon”, Muurinen sanoo nyt.

Hän on periaatteessa oikeassa, mutta silti väärässä. Muurinen voitti neljä perättäistä mestaruutta. Se ei riittänyt Klubille. Hänen seuraajaltaan odotetaan vielä enemmän. Mikäli Sixten Boström ei johdata HJK:ta eurocupien lohkovaiheeseen, häntä pidetään epäonnistuneena.

Kohtuuttomat odotukset eivät sittenkään ole Muurisen yksinoikeus.

Advertisements

Responses

  1. Laatua taas kerran. Sen verran kuitenkin nillitän, että jatkokarsintojen vastustajat arvottiin vasta sen jälkeen kun Suomi mahdollisuutensa menettänyt. Joten esimerkiksi -97 ei Suomi välttämättä olisi kohdannut Jugoslaviaa kuten Unkari teki.

  2. Tämä menee vähän kaaosteoreettiseksi keskusteluksi, jos aletaan miettiä, olisiko Suomen pallo arvottu samalla tavalla kuin Unkarin pallo. (Luulen, että olisi, mutta älä pyydä todistamaan sitä.)

    Pointti on siinä, että kova maa sieltä olisi joka tapauksessa tullut vastaan, niin kuin jatkokarsinnoissa aina. Parhaallakin arpaonnella Suomella on ehkä 30-35 prosentin mahdollisuudet selvitä jatkokarsinnasta. Heikommalla onnella ehkä puolet siitä.

  3. Katsotaan vielä maavalikoimat 1998 ja 2004 karsinnoissa, kun junamatkalla on aikaa.

    1998: Italia, Kroatia, Venäjä, Jugoslavia, Ukraina, Belgia, Irlanti. (Nuo ovat tuossa jonkinlaisessa kovuusjärjestyksessä. Veikkaisin, että kolmea viimeistä vastaan Suomella olisi ollut jonkinlaiset mahdollisuudet, luokkaa 30-35, Irlantia vastaan ehkä jopa 40-45-prosenttiset.)

    2004: Hollanti, Espanja, Venäjä, Kroatia, Norja, Skotlanti, Turkki, Slovenia, Latvia. (Tähän soppaan olisi kannattanut lusikka laittaa. Neljä viimeistä olisi ollut voitettavissa nappisuorituksilla. Ehkä Norjakin menisi vielä 30 prosentin porukkaan.)

  4. Todella hieno kirjoitus legendaarisesta valmentajavelhosta. Muurinen todella on Suomen Guy Roux tai Valeriy Lobanovsky ja kenties jälkimmäisen tapaan hänen mukaansa nimetään joskus joku stadion tai rakennetaan patsas.

    • Kiitos. Tämän kauden mestaruus ei ollut HJK:lta mikään huippuesitys. Joukkueen rakennuksessa tehtiin virheitä ja peliote lipsui kesälläkin. Joukkueen rutiini oli kuitenkin syksyn peleissä ratkaisevaa luokkaa – jälleen kerran.

      Hienointa mestaruudessa oli se, millaiset läksiäiset Muurinen sen ansiosta sai. Jos HJK olisi jäänyt sarjassa toiseksi, jäähyväisissä olisi ollut aivan toisenlainen tunnelma. Muurinen sai, kuten hän itsekin totesi, ”poistua kultatuolissa ja etuovesta”. Äärimmäisen harva valmentaja saa samanlaiset jäähyväiset, vaikka aihetta olisikin.

      Muurisen lähtö HJK:sta opettaa meille jotain siitä, kuinka jalkapallo kohtelee valmentajia. Jos pelaaja on seuraikoni, hän saa hienot läksiäiset, vaikka seura putoaisi sarjasta. Valmentajan kohdalla jäähyväiset, kuten oikeastaan kaikki muukin, on suorassa suhteessa joukkueen menestykseen viimeisimmissä peleissä – oli hän sitten ollut seurassa miten pitkään tahansa.

      Patsaasta tai stadionia en ehkä Muuriselle menisi vielä rakentamaan, mutta olen iloinen siitä, että hän sai HJK:sta ansaitsemansa läksiäiset. Patsas-asiaan voidaan ehkä palata 10 vuoden päästä, kun Muurinen harkitsee valmentajauransa päättämistä.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: