Kirjoittanut Lari Vesander | marraskuu 10, 2012

Blogin opetukset

Olen pitänyt Puoliaikaa neljän kauden ajan. Se on ollut opettavaista aikaa. Jotta opetukset eivät menisi hukkaan, olen kirjannut ne ylös ja julkaisen ne nyt. Nämä ovat ne perustukset, joille olen blogini rakentanut.

Tunnista kiinnostavat kommentit
Noin 25 prosenttia Puoliajan ensimmäisen vuoden suosiosta selittyi TPS:n silloisella päävalmentajalla Pasi Rautiaisella. Pidin blogissa erityistä ”Pasin parhaita”-juttusarjaa, jonne keräsin Rautiaisen haastatteluja ja pressiesiintymisiä, jotka kepittivät kevyesti keskiverto stand-up-esityksen.

Nämä jutut vetivät jatkuvasti parempia lukijamääriä kuin otteluraportit, joten ei ollut mitään järkeä piilottaa värikkäitä kommentteja otteluselostuksen sekaan.

Aina toisinaan otteluiden jälkeen nousee esiin mielenkiintoisia kommentteja ja kannaottoja. Tällä kaudella sellainen oli Esa Pekosen ”Suomen cupin uudistus on perseestä!”-kommentointi, josta tuli yksi vuoden luetuimpia juttuja blogissa.

Tällainen reagointi ja pikkujuttujen teko on paikallaan, mutta samalla bloggaajan kannattaa muistaa laadunvalvonta. Ihan jokainen älähdys lehdistötilaisuudessa ei ole erillisen jutun eikä edes juttuun laitettavan sitaatin arvoinen.

Keskustele
Blogi tarjoaa kirjoittajalleen loistavan lukijasuhteen, josta kannattaa pitää huolta.

Ole ripeä
Nopeus on netissä netissä hyve ja monesti suoraan verrannollinen lukijamääriin. Jos pystyy kertomaan jonkin oleellinen asian ensimmäisenä, on voittaja…

Ole syvällinen
…mutta jos pystyy kertomaan jonkin oleelisen asian ainoana, on mestari. Seuraavan päivän jutut löytävät lähes poikkeuksetta yleisönsä. Suomalaisissa tiedotusvälineissä on lähes aiheesta riippumatta jatkuva pula analyysista. Analysointi ei varsinaisesti ole blogien tehtävä, mutta mikäli siihen riittää rahkeita, niin antaa mennä vaan. Lukijat kiittävät myöhemmin.

Kirjoita säännöllisesti
Blogissa on kyse jatkuvuudesta. Kuka tahansa pystyy blogin aloittaessaan kirjoittamaan 3-5 hyvää juttua kuukaudessa, mutta harvat pystyvät siihen jatkuvasti. Kun alkuinnostus taittuu, kirjoituskynny alkaa kasvaa silmissä ja kohta valkoinen ruutu pelottaa.

Puoliajassa tämä ongelma on iskenyt yleensä kauden päätyttyä. Viikko tai pari menee vielä vanhaa kautta fiilistellessä ja analysoidessa, mutta sitten iskee tietynlainen tyhjyys.

Kauden aikainen pelirytmin tuoma turvallisuus katoaa ja kirjoittamisen kynnys alkaa kasvaa silmissä. Kysymys ei ole niinkään siitä, että aiheet loppuvat, vaan että sopivankokoiset aiheet loppuvat. Aiheita pyörii välillä päässä ja niihin haluaisi tarttua, mutta ne paisuvat kuin pullataikina. Mitään sellaista, mistä pystyisi tekemään jutun ”yhdeltä istumalta” ei tunne olevan.

Lopputuloksena hommasta katoaa vaivattomuus ja jouhevuus. Blogiin tulee parin viikon julkaisutauko, joka päättyy siihen, että truuttaan viikkokausia päässäni pyörittelemäni aiheen blogiin kolmen jutun pakettina.

Juttu viikossa on jalkapalloblogille hyvä tahti kauden ulkopuolella. Ja että joskus pitäisi muistaa jättää se itsekriittisyys vasta siihen vaiheeseen, kun ensimmäinen versio on valmis. Jos sitä alkaa harrastamaan ennen kirjoittamista, hyvästä rengistä tulee huono ja turhauttava isäntä.

Pidä huoli laadusta
Tämä on oikeasti paljon säännöllisyyttä tärkeämpää, varsinkin jos (ja kun) linkittää juttujaan eteenpäin. Nettiaikana huonoista ja turhanpäiväisistä jutuista on ylitarjontaa. Jos joku pystyy tarjoamaan syvällisempiä ja laadukkaampia juttuja, lukijat kyllä löytävät hänet.

Kuvia pitää olla
Voisin kirjoittaa, että kuvia on hyvä olla, mutta se olisi vähättelyä. Kuvia pitää olla. Ne tuovat blogiin pirteän ja ammattimaisen ilmeen – sekä roppakaupalla lukijoita. Kuvagalleriat ovat Puoliajassa olleet järjestään otteluraportteja suositumpia.

Jalkaudu sinne missä tapahtuu
Oma kirjoitustuoli on mukana, mutta usein kannattaa nostaa takaus penkistä ja lähteä ulos jutun perään. Monesti jo pelkkä puhelinsoitto ja pari hyvää kysymystä oikealle kohteelle ovat se mitä juttu tarvitsee.

Jos saman asian haluaa sanoa suoraan, niin se menee näin: Ihmiset kiinnostavat sinua enemmän. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että haastattelut ovat selvästi luetumpia kuin omaan pohdintaan perustuvat kommentit. (Paitsi jos satut olemaan poikkeuksellisen mielenkiintoinen ja kuuluisa persoona.) Henkilöjuttuja kannattaa tehdä. Kiinnostavia persoonia on paljon ja hyviä tarinoita tuhottomasti.

Kokeile ja ole rohkea
Blogi tarjoaa pitäjälleen nopean ja näppärän julkaisualustan, joka taipuu moneen suuntaan. Sen lopullisia käyttömahdollisuuksia ei tiedä ennen kuin on kokeillut. Siksi kannattaa olla rohkea. Kokeilla eri juttutyyppejä ja erilaisia kuvitusmahdollisuuksia – ja muistaa pitää hauskaa siinä samalla.

Puhtaasti jalkapalloon liittyviä huomioita

Harjoitusotteluita ei kannata väheksyä
Blogin tilastoista löytyvät luvut kertovat, että Liigacupin pelit kiinnostavat lukijoita keskimäärin enemmän kuin Veikkausliigan pelit. Tähän on monta selitystä. Liigacupin pelejä ei televisioida ja niissä käy vähemmän katsojia. Usein Liigacupin ottelut myös pelataan arkipäivinä sellaiseen aikaan, että innokkaimmatkaan eivät ehdi seurata niitä livenä edes verkossa.

Kun Liigacupin otteluita aletaan joskus helmikuun tienoilla pelaamaan, edellisestä kilpailullisesta suomalaisesta futismatsista on vierähtänyt neljä kuukautta. Futisnälkää on kasvatettu toistasataa vuorokautta. Silloin Liigacupin ottelukin tuntuu futisfanista kauan odotetulta joululahjalta.

Lisäksi sarjakauden alkuun on vielä pari kuukautta aikaa. Tässä vaiheessa talvea kausi on vasta muotoutumassa. Kaikki on vielä mahdollista ja harjoituspelit ruokkivat spekulaatioita ja mielikuvitusta.

Suomen cupia ei kannata väheksyä
Suomen cupin katsojamäärät eivät herätä hurraahuutoja, mutta blogissa nämä pelit vetävät todella hyvin. Blogihistorian kolmesta vilkkaimmasta päivästä kaksi liittyy Suomen cupiin. Voimaan jäävä lukukertaennätys tehtiin Suomen cupin finaalin jälkeisenä päivänä. Kolmanneksi eniten lukukertoja oli puolestaan cupin puolivälieräpelin KuPS-TPS jälkeen.

Osa cup-matsien suosion syistä on listattu jo yllä. Suomen cupin finaalin kohdalla syitä on kuitenkin vielä pari lisää. Cup-finaalit ovat historiallisia tapahtumia, jotka kiinnostavat futisfaneja ympäri maata.

Lisäksi ne kiinnostavat erityisesti voittaneen joukkueen kannattajia. Jos olisin täysipäiväinen futisbloggari varmistaisin aina pääsyni cupin finaaliin.

Euro-otteluita ei kannata väheksyä
Vilkkaimpien päivien listalla kakkosena oli päivä, jolloin KuPS kaatoi Bursasporin Keskuskentällä. Europeleihin pätee pitkälti samat sanat kuin cupin finaaliinkin: Kiinnostus ylittää perinteiset seurarajat ja voittajajoukkueen kannattajat voivat pelin jälkeen aktivoitua ennen näkemättömällä tavalla.

Voin vain arvailla, millaisia lukemia esimerkiksi kuvagalleria HJK:n voitokkaasta Schalke-pelistä olisi kerännyt. Mitä isompi ottelu, sitä enemmän jalkapalloileva Suomi yhdistyy.

En ole blogin puitteissa käsitellyt juurikaan Suomen maajoukkuetta, mutta voisin kuvitella, että Huuhkajien kanssa potentiaalinen yleisö olisi vähintään samaa luokkaa kuin parhaimpien europelien.

Paikallispelejä ei kannata väheksyä
Tämä on aika itsestään selvä kohta. Bloggaajan pitää tunnistaa kiinnostavat ottelut. Blogihistorian katsotuin juttu on edelleen kuvagalleria Turun derbystä toukokuulta 2010. Toiseksi katsotuin on Turun derbyn kuvagalleria elokuulta 2009.

Paikallispelit ovat erityistapauksia, joita kannattaa ennakoida. Jopa siinä määrin, että Turussa pidin aikoinaan erityisen derby-viikon, joka huipentui sunnuntaina pelattuun paikallispeliin. Lukijamäärät olivat hyviä ja palaute erinomaista.

Arvokisat vievät mehut
MM- ja EM-kisat ovat jalkapallossa hienoa aikaa. Paljon matseja, paljon tarinoita, paljon kommentoitavaa. Itse asiassa liikaakin.

Ei ole sattumaa, että arvokisoihin lähetetyt urheilutoimittaja suuntaavat kisarupeaman jälkeen lomalle. MM- ja EM-turnaukset ovat kirjoittajalle uuvuttavia kokemuksia. Toki niissä voi hankkia muutaman uuden lukijan ja pari satunnaista päälle, mutta totuus on, että arvokisojen aikaan bloggaaja joutuu kilpailemaan koko kirjoittavan futismaailman kanssa. Todennäköisesti kymmenet muutkin kirjoittavat samasta aiheesta kuin sinä, ja joku heistä tekee sen väistämättä sinua paremmin.

Tätä ei kannata ymmärtää väärin. Mikäli jutulleen italialaisen ja englantilaisen jalkapallon eroista haluaa lukijoita, se kannattaa kirjoittaa arvokisojen aikaan. Mikäli kisainnossa saa loistavan juttuidean, se kannattaa laittaa paperille.

Mutta samalla pitää muistaa, että kisainnostus on kirjoittajan sudenkuoppa. Päätön juttutahti on usein korkeakorkoista lainaa tulevaisuudesta.

Huomasin tämän itse kesällä 2010. Paahdoin silloin MM-kisojen aikaan juttuja Iltalehteen ja blogiini sellaisella tahdilla, että kynästä loppui hetkeksi muste. Pystyin edelleen hoitamaan työni, mutta kisojen loputtua julkaisin blogissa seuraavan kahden kuukauden aikana kolme juttua – ja niistä kaksi oli kuvagallerioita.

Toki arvokisojen vaativuuden voi kääntää myös vahvuudeksi perustamalla pelkästään arvokisoihin keskittyvän blogin. Silloin kisakuumeesta on pelkkää iloa ja hyötyä. Pidempikestoisten projektien kanssa kannattaa kuitenkin olla varovainen.


Responses

  1. Kannattaa muistaa että kaikki klikkaukset eivät ole samanarvoisia. Haluatko 100 klikkausta teksti-tv:n kanssa kilpailevalle cup-raportille vaiko 10 ajattelevaa ihmistä lukemassa uudestaan ja uudestaan analyysiä Gestraniuksen tekemisistä? Jos jatkat kirjoittamista niin lupaan lukea vaikka juttuja olisi vain yksi vuodessa.

  2. Lämmin kiitos palautteesta. Tottahan tuo on, että klikeillä on eronsa eivätkä ne ole kaikki kaikessa. Kymmenen keskustelevaa lukijaa on kieltämättä parempi kuin sata hiljaista klikkiä.

    Puoliajassa periaatteeni on ollut alusta asti, että teen juttuja lukijoille. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jutun pitää saada mahdollisimman paljon lukijoita. Ei vaikka varsinkin netissä toimittajat erehtyvät usein niin luulemaan. Juttujen tekeminen lukijoille tarkoittaa, että lukijoiden pitää saada mahdollisimman paljon irti lukemastaan jutusta.

    Klikit eivät mittaa juttujen laatua, mutta kun jutut ovat samanlaisia (esim. otteluraportteja) niiden välillä voi tehdä keskinäistä vertailua. Sen perusteella pystyn sanomaan, että Liigacupin otteluraportit kiinnostavat lukijoita/laji-ihmisiä vähintään yhtä paljon kuin Veikkausliigan otteluraportit.

  3. Kiitos ehkäpä analyyttisimmästä ja siten parhaasta futisblokista, mihin olen Suomessa koskaan törmännyt.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: