Kirjoittanut Lari Vesander | marraskuu 12, 2012

Täysillä mutta rennosti

Tero Taipaleella tulee kuukauden päästä mittariin 40 vuotta. Veikkausliigan vanhin pelaaja ei silti ole hidastamassa tahtiaan. KuPSin myöhäisherännäinen geeni-ihme kirittää nuorempiaan ensi kaudellakin.

Kun Tero Taipale täytti 24 vuotta, hän ei uskonut, että jalkapallolla olisi enää hänelle hirveästi annettavaa. Hän pelaili lajia omaksi ilokseen, niin kuin oli tehnyt junnusta lähtien ja uskoi nyt päässeensä uransa huipulle: FC Santa Clausin riveihin Kakkoseen.

Itse asiassa hänellä oli ollut mukava, vaiheikas ura. Hän oli ponnistanut Laihian Kimmosta Kakkoseen. Hänestä oli maksettu jopa siirtokorvaus. Santa Claus oli maksanut kolmosdivarissa pelanneelle Saarenkylän Palloseuralle 10 000 markkaa, jotta sai Taipaleen riveihinsä.

Taipale tunsi täyttäneensä potentiaalinsa. Mikään ulottuvissa ollut ei olisi jäänyt saavuttamatta. Junnumaajoukkueissa hän ei ollut koskaan pelannut, mutta hän ei ollut nuorena lähelläkään sitä tasoa, joka maajoukkueisiin vaadittiin. Jos ura ei tästä enää enempää etenisi, hän voisi silti olla tyytyväinen. ”Pidin kakkosdivaria aina tasonani. Pärjäsin siellä ihan hyvin, mutta en ollut enää nuori”, Taipale kertoo.

Iän takia oli itse asiassa jopa todennäköistä, ettei Taipale etenisi enää pidemmälle. Maailma ei kuitenkaan aina pyöri todennäköisyyksien mukaan. Ennen kautta 1997 Rovaniemen Palloseuran valmentaja Kari Virtanen ja puheenjohtaja Jouko Kiistala ottivat Taipaleeseen yhteyttä. He halusivat keskikenttäpelaajan mukaan RoPSin pelaajarinkiin.

Taipale treenaisi joukkueen mukana ja saisi näyttöpaikan. Loppu olisi hänestä itsestään kiinni.

Taipale lyö itsensä RoPSissa läpi. Hän pelaa rovaniemeläisseurassa kahden kauden aikana 27 ottelua.

Sen jälkeen hän siirtyy vuonna 1998 ulkomaille. Valmentaja Kari Virtasen kontaktien kautta Taipale päätyy hyökkääjäksi Ruotsin kolmosdivariin. Vajaan kauden mittainen pesti IFK Morassa on tehokas. Kahdeksassa pelissä syntyy seitsemän maalia.

Seuraavalla kaudella maalihanat aukeavat Veikkausliigassakin. Yhtäkkiä itseään korkeintaan Kakkosen tason pelaajana pitänyt alasyrjäjyrä onkin vakionimi liigan maalintekijöissä.

Vuodet vierivät, seurat vaihtuvat mutta maalien tulo ei lakkaa. Taipale opitaan tuntemaan maaliahneena keskikenttäpelaajana. Hän itse puolestaan oppii, että jalkapallolla on tarjottavana hänelle enemmän kuin hän uskalsi kuvitellakaan.

Taipale voittaa MyPassa ensin Suomen cupin vuonna 2004. Seuraavalla kaudella on mestaruuden vuoro. Varsinainen paukku tulee oikeastaan vasta vuonna 2006, kun Taipaleesta tulee 33-vuotiaana kaikkien aikojen vanhin A-maajoukkuedebytantti.

”Meillä oli Eerikkilässä harjoituspeli Honkaa vastaan. A-maajoukkueen vasen pakki Janne Saarinen loukkaantui siinä pelissä. Minulla peli meni taas helvetin hyvin”, Taipale muistelee. Hänen hyvä otteensa eivät jääneet huomiotta. A-maajoukkueen apuvalmentaja Jyrki Heliskoski oli tarkkailemassa peliä ja kiinnitti huomiota Taipaleeseen, joka pystyisi täyttämään Saarisen paikan.

Pian Taipale saikin puhelun Roy Hodgsonilta. ”Kysyin, että oletteko ihan tosissani. Luulin, että Hodgson oli katsonut ikäni väärin”, Taipale muistelee. ”Mutta eihän sellaisesta kutsusta voinut kieltäytyä.”

Kun asiaa ajattelee, niin liigadebyytti 24-vuotiaana ja maajoukkuedebyytti 33-vuotiaana ovat erikoisia saavutuksia. Toisaalta se käy kuitenkin järkeen, sillä Tero Taipale on itsekin vähän erikoisempi tapaus.

Marraskuu 2012. Ollaan KuPSin toimistolla. Tero Taipale työskentelee täällä seuran markkinointipäällikkönä. Maajoukkuedebyytistä tulee kevättalvella kuluneeksi seitsemän vuotta. Ensi kuussa Taipaleella tulee 40 vuotta täyteen.

Päästyään 1990-luvun lopulla liigan makuun Taipale ajatteli, että jos hän saisi pelattua 100 liigapeliä ja tehtyä niissä vähintään kymmenen maalia, hän voisi kutsua itseään liigapelaajaksi. Nyt hän on pelannut 325 liigapeliä ja tehnyt niissä 20 maalia. Hän on liigapelaaja isolla L:llä.

Taipale oli jo viime kaudella Veikkausliigan vanhin pelaaja, eikä hän ole lopettamassa. ”Kun olen valmiiksi tässä toimistolla, niin samahan se on pysyä mukana tuolla kentälläkin”, Taipale sanoo ja katsoo huoneen poikki. Matkaa kentälle on tuolilta ehkä kymmenen metriä. Ikivihreä tekonurmi näkyy ikkunasta.

Sekin päivä saapuu vielä, jolloin Taipale joutuu katsomaan ikkunasta kaihoisasti pelivuosiaan muistellen, mutta se päivä ei ole vielä tänään. Se kuitenkin lähenee. ”Tuskin Peksa (valmentaja Esa Pekonen) enää joukkuetta minun ympärilleni rakentaa”, Taipale naurahtaa. ”Nuoret saisivat kyllä juosta jo ohi, mutta olen mukana kirittämässä heitä, kun vielä mukana pysyn.”

Itse asiassa mukana pysyminen ei tee Taipaleella vielä edes tiukkaa. Kun KuPS pudotti kesällä europeleissä israelilaisen Maccabi Netanyan, hän näytti kentällä kymmenen vuotta ikäänsä nuoremmalta ja jätti parikymppisiä ammattipelaajia kakkoseksi juoksukilpailuissa. ”Teki mieli sanoa niille, että lopettakaa jalkapallo, jos ette minua saa kiinni”, Taipale veisteli pelin jälkeen.

Taipaleen jaksaminen on kuitenkin luonnollista. Hän on samankaltainen geeni-ihme kuin 48-vuotiaana NHL:ää pelannut Chris Chelios. Perintötekijät ovat kohdallaan, ja kun Taipale on pitänyt aina itsestään huolen, niin lopputulos oli pelikaverien nähtävissä jo 2000-luvun alkupuolella MyPassa. ”Heleniuksen Niki sanoi silloin, että olet niin hyvässä kunnossa, että pelaat vielä nelikymppisenä. Vastasin, että ei helvetissä, mutta tässä sitä nyt ollaan.”

Toki Veikkausliigan pelaaminen nelikymppisenä vaatii paljon työtä, mutta Taipaleen mukaan se ei ole niin työlästä kuin luulisi. ”Kun on tällaiset geenit ja pitänyt koko ikänsä kunnostaan huolta, niin ei se rankkaa ole. Olen niin rutinoitunut, että osaan kuunnella kroppaa. Tiedän milloin pitää ottaa tauko, ettei ala piiputtaa.”

Lisäksi hänellä on ollut onnea loukkaantumisten kanssa. Monen pelaajan ura päättyy ennen aikojaan polvi- tai nivelsidevammaan. Taipale on välttynyt näiltä vaivoilta lähes kokonaan. Ja kun hän sattui viime kaudella ”vihdoin” loukkaantumaan, geeniperimä näytti jälleen voimansa.

Taipaleelta murtui liigapelissä kertaheitolla kolme kylkiluuta. Hän kuitenkin luuli saaneensa vain tavallista kovemman tällin ja tuli vaihtoon vasta loppuhetkillä, kun ei enää pystynyt hengittämään. Vammasta toipuminen oli ihmeellisen nopeaa. Kolme viikkoa myöhemmin hän oli taas mukana juoksemassa ohi itseään 15 vuotta nuoremmista israelilaisista.

Silti on turha sanoa, että Taipale pysyisi liigapelaajan pelkkien geeniensä ansiosta. Kyse on myös lajin evoluutiosta. ”Futis ei ole sellaista rymäyttelyä kuin ennen. Pelkällä taklaamisella ei enää pärjää”, Taipale sanoo. ”Suomalainen jalkapallokin on nykyään paljon taktisempaa kuin ennen.”

Olisi väärin sanoa, että jalkapallo ei ole enää niin fyysistä kuin ennen. Fyysisyys vain on muuttunut. Voiman sijaan jalkapallossa arvostetaan nyt kuntoa. Taidossa on tapahtunut myös muutos. Nykyjalkapallon taito ei ole pomputtelua, kikkoja ja yksilönä onnistumista, vaan joukkuetoimintaa, oikeiden valintojen tekemistä ja sijoittumista.

Tämä kaikki on palvellut Taipaletta ja pidentänyt hänen uraansa. Hän on nelikymppisenäkin hyvin moderni jalkapalloilija, joka katsoo mieluummin tulevaisuuteen kuin menneeseen. ”Baareissa monet entiset pelaajat puhuvat siitä miten asiat olivat ennen jalkapallossakin paremmin. Mutta jos ennen SM-sarjassa pärjänneet joukkueet pelaisivat voimiensa tunnossa nykyisiä Veikkausliigan joukkueita vastaan, veikkausliigalaiset pyyhkisivät niillä lattioita.”

Ikä tuo rentouden. Jotkut sanovat, että ikä on pelkkä numero. Se ei kuitenkaan ole totta. Ikääntyminen muuttaa ihmistä.

Kun ihmiselle tulee ikää ja kokemusta, hän alkaa suhtautua asioihin eri tavalla. Yhdet kyynistyvät, toiset viisastuvat. Taipale kuuluu jälkimmäiseen kategoriaan. Ikä on tuonut hänelle pilkettä silmäkulmaan. Hän ottaa elämän ja jalkapallon tosissaan, mutta ei vakavasti.

”Olin nuorempana varsinkin pelaajana jännittäjä. Osittain siksi, etten ollut mikään tekniikkataituri. Taitureilla oli kentällä enemmän aikaa, minulla oli melkein aina kiire”, hän sanoo nyt. Asiaan vaikutti myös hänen luonteensa. Taipale sanoo olevansa pohjimmiltaan tunnollinen puurtaja, joka tekee asiat niin kuin ne on sovittu.

”Kokemuksen myötä olen tajunnut, että otteissa pitää olla tiettyä rentoutta. Fysiikkavalmentajammekin sanoo aina, että pitää vetää täysillä mutta rennosti. Sen kun on sisäistänyt, niin moni asia sujuu paremmin”, Taipale toteaa.

Jokainen joka on katsonut hidastettua lähikuvaa huippusprinttereistä tietää, mitä fysiikkavalmentaja tarkoittaa. Maailman nopeimpien miesten posket hölskyvät juostessa hervottomasti. He vetävät aivan täysillä, mutta äärimmäisen rennosti.

Itse asiassa he eivät edes pystyisi juoksemaan täydellä vauhdilla ilman rentoutta. Elämän kanssa on samoin. Jos ihminen stressaa ja jännittää liikaa, hän ei koskaan saa itsestään kaikkea irti. Ja mikä vielä pahempaa, hän ei pysty nauttimaan elämästään.

Taipale sen sijaan vaikuttaa nauttivan elämästään kentällä. Hän on joukkueen isähahmo, joka kannustaa nuorempia, virnuilee valokuvaajille ja sanoo toimittajille suoraan, mitä ajattelee (hyvän maun rajoissa toki, mutta turhia kliseitä välttäen). Tämä kaikki tekee hänestä erittäin pidetyn persoonan lajipiireissä – ja niiden ulkopuolellakin.

Mikä sinusta tulee isona? Minun oli tarkoitus tehdä tämä juttu jo kuukausi sitten, mutta politiikka tuli väliin. Taipaleesta tuli yllättäen kuntavaaliehdokas ja samalla blogihistorian ensimmäinen vaalikarenssiin päätynyt henkilö. Vaali-iltana tuli sitten uusi yllätys, kun Taipale valittiin 206 äänellä Kuopion kaupunginvaltuustoon.

”En tiedä vieläkään, mihin olen lupautunut. En ole koskaan ollut politiikassa mukana, mutta Kantasen Pekka sai minut lähtemään. Hän perusteli sen sillä, että minulla on mahdollisuuksia päästä vaikuttamaan lasten ja nuorten liikunta- ja urheilumahdollisuuksiin.”

Taipale on aika varma siitä, että hänestä ei tule poliitikkoa. Mutta mikä hänestä sitten tulee? Liikunnanopettajan opinnoista on yli puolet valmiina Jyväskylän yliopistossa. Se olisi yksi vaihtoehto, mutta… ”En ole vähään aikaan kehdannut edes soitella sinne, mutta eivätköhän ne vielä minua listoilla roikuta.”

Jos hän saisi päättää, hän jatkaisi jalkapallon parissa. ”Olen haaveillut valmentajan urasta, mutta näin sivusta seurattuna sekin vaikuttaa aika raadolliselta puuhalta”, Taipale sanoo.

Aika näyttää mitä, Tero Taipaleesta tulee isona, mutta kunhan hän muistaa vain vetää täysillä mutta rennosti, hänen pitäisi pärjätä melkein missä vain.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: