Cup-taika voittaa NHL-ähkyn

Jalkapallo oli pitkään peli, jossa pelaaja pystyi pelaamaan jokaisen minuutin kauden jokaisesta ottelusta. Otteluruuhka on tehnyt tämän mahdottomaksi. Mutta rotaatiosta huolimatta jalkapallo on edelleen peli, jossa jokaisella ottelulla on merkitystä. Ja se erottaa futiksen monesta muusta joukkuelajista.

NHL alkaa, Suomen cup jatkuu. Äkkiseltään on vaikeaa kuvitella erilaisempia sarjoja kuin jalkapallon kerrasta poikki menevä cup-turnaus ja amerikkalainen ähkyliiga: 82 runkosarjaottelua, jotka ovat vain pitkää verryttelyä kevään pudotuspelejä varten.

Pudotuspeleissäkin NHL-joukkue voi hävitä 12 ottelua ja voittaa silti Stanley Cupin. Toistan: NHL-joukkue voi hävitä kauden tärkeimmässä vaiheessa 12 ottelua ja voittaa silti mestaruuden. Tällainen ajatus on futisfanille täysin käsittämätön.

Ja NHL:n tai SM-liigan runkosarjan pituus ei ole mitään verrattuna Major League Baseballin kestoon. MLB:ssä runkosarja nimittäin kestää 162 ottelua – ja kyllä, sen jälkeen pelataan vielä pudotuspelit. Tuollaiset pelimäärät muuttavat lajin luonnetta, sillä mukaan tulee paljon merkityksettömiä otteluita. MLB:stä onkin olemassa sanonta: ”Jokainen joukkue voittaa (vähintään) 54 ottelua ja jokainen joukkue häviää (vähintään) 54 ottelua. Ne loput 54 ottelua tekevät eron sijoitusten välillä.”

Tolkuttoman pitkä runkosarja minimoi sattuman vaikutuksen – tai pikemminkin antaa suurseuroille menestymismahdollisuuden kompuroinnista huolimatta. Joukkue voi pelata huonosti kuukauden tai puolitoista tai olla kaksi kuukautta ilman parasta pelaajaansa – ja voittaa silti mestaruuden. Esimerkiksi SM-liigassa hallitseva mestari JYP on hävinnyt kauden seitsemästä ensimmäisestä ottelustaan kuusi. Jalkapallossa sellainen olisi kauden kannalta kohtalokas katastrofi, lätkäkatsomoissa taas tuskin kukaan edes epäilee, etteikö JYPiä nähtäisi kevään pudotuspeleissä.

Ja kuten sanottua, jääkiekossa pudotuspelit ovat yleensä muotoa paras seitsemästä tai paras viidestä. Jalkapallossa cup-pelit ovat joko kerrasta poikki tai sitten ne pelataan eurotyyliin kaksiosaisina – mutta niissäkin tapauksissa ensimmäisen osan tulos jää voimaan ja voittaja ratkaistaan yhteismaalien perusteella.

Jalkapallo ja jääkiekko ovat erilaisia pelejä – eivätkä pelkästään alustansa suhteen. Jalkapallo on joukkuepeleistä jatkuvin. Pelissä ei tule turhia katkoja, joten lajin flow on aivan eri tasolla kuin jääkiekolla – puhumattakaan nopeisiin yksittäisiin suorituksiin perustuvista baseballista ja amerikkalaisesta jalkapallosta.

Jalkapallon luonne poikkeaa jääkiekosta siksikin, että edestakaisia vaihtoja ei ole. Kun kerran poistuu kentältä penkille, takaisin ei ole enää asiaa. Vaihtoon tuleminen ei ole edes normaalia – valtaosa jalkapalloilijoista pelaa täydet 90 minuuttia ja lisäajat päälle. Se on pelin luonne.

Jalkapallon luonteeseen kuului pitkään sekin, että pelaaja voi pelata jokaisen minuutin kauden jokaisesta ottelusta. Viime vuosien pelikalenteri europeleineen ja maaotteluineen on tehnyt tämän mahdottomaksi Euroopan suurimmissa sarjoissa ja seuroissa, mutta se ei ole poistanut jalkapallosta sitä hienoutta, että (lähes) jokaisella pelillä on merkitystä, oli kyse sitten liigasta tai cupista.

Jalkapallon ja jääkiekon eroa voisi verrata myös seuraavasti: Jääkiekon ajatus urakoinnista on pelaaja, joka on tullut juuri kotiin viikon kolmannesta matsista ja on seuraavana päivänä lähdössä viidenteen vieraspeliin kahden viikon sisällä. Jalkapallossa se taas on sadetta, kipua ja väsymystä uhmaava pelaaja, joka on urakoinut jo kaksi tuntia cup-matsissa ja joutuu kohta potkaisemaan rangaistuspotkun.

En lähde väittelemään siitä, onko jalkapalloilijan kausi rankempi kuin jääkiekkoilijan. Sen kuitenkin sanon, että futiksen cup-taika voittaa ainakin omalla kohdallani lätkän ähkyrunkosarjat koska tahansa.